Rikosasianajaja Turku - kuulumisia osa 2 näpistelyn lisääntyminen Turussa
Turun Sanomat julkaisi 11.2.2023 artikkelin ”Kauppareissu meni painiksi, kun asiakas pysäytti myymälävarkaan Turussa – Taitava mies pisti rötöstelijän maahan ja nippuun”. Artikkelissa kauppias kertoo myymälävarkauksien määrän huomattavasta kasvusta sekä turhautumisesta oikeusjärjestelmän kyvyttömyyteen suojata kauppiaita. Osa kauppiaista on luopunut rikosilmoitusten tekemisestä myymälävarkaustapauksissa ja kauppiaat tuntevat pelkoa myyjien turvallisuuden puolesta. Oikeusjärjestelmään ollaan pettyneitä sen keinottomuuden vuoksi. Artikkelissa kysytään myös, voitaisiinko Suomessa mallintaa Ruotsin lainsäädännöstä lähestymiskielto yrittäjää vastaan.
Rikoslain 28 luvun 3 §:n mukaan näpistyksestä rikoksentekijä on tuomittava sakkoon. Myymälävarkauksissa erityisesti ruokakaupoissa kyse on pääsääntöisesti näpistyksestä. Toki, jos tekijä vastustaa kiinniottoa ja esimerkiksi juoksee edullisenkin tuotteen kanssa myyjää tönäisten ulos, muuttuu teko helposti ryöstöksi, mutta pysytään nyt tilanteissa, joissa kysymykseen tulee näpistys.
Jos sakkoa ei saada perityksi rahana, se muunnetaan vankeudeksi. Muuntorangaistuksen määrää käräjäoikeus, jonka istuntoon sakotettu on nimenomaan tätä varten haastettu. Muuntorangaistuksen pituus määräytyy niin, että neljää maksamatta olevaa päiväsakkoa vastaa yhden päivän vankeus.
Vankeudelta voi välttyä kuitenkin esimerkiksi velkajärjestelyn keinoin, mikäli sellainen myönnetään eli ryhtymällä suorittamaan sakkoja. Rikos velkaantumisen takana kuitenkin lähtökohtaisesti on este velkajärjestelylle ja kun kyseessä on rikoksia päivittäin tekevä näpistelijä, niin velkajärjestely tuskin tulee kyseeseen.
Vankeudelta voi välttyä todennäköisemmin siten, että saatuaan haasteen muuntorangaistuksen määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin, sakkoihin tuomittu suorittaa sakot.
Vielä vankeudelta voi sakon täytäntöönpanosta annetun lain 28 §:n mukaan välttyä oikeudenkäynnissä sakotetun:
1. henkilökohtaisten olosuhteiden tai terveydentilan perusteella
2. osallistumisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin perusteella
3. muusta rikoksesta tuomitun vankeuden tai yhdyskuntaseuraamuksen perusteella
Jos ajatellaan, että sama henkilö A näpistelee vaikkapa kerran viikossa samassa kaupassa, ehtii näpistelijä näpistellä lähtökohtaisesti vähintään vuoden ehkä kaksikin ennen kuin nopeimmillaan kohtaa vankeusrangaistuksen uhan. Vaikka ensimmäiset sakot tuomittaisiin nopeastikin vaikkapa puolessa vuodessa, menevät ne tämän jälkeen ulosottoon ja sen jälkeen muuntorangaistusvaatimuksen käsittelyyn. Ja vielä tässä vaiheessa ulospääsyreittejä vankeudesta on useita.
On ymmärrettävää, että kauppiasta turhauttaa.
Useissa pienemmissäkin kaupoissa näkyy nykyisin vartijoita, jotka käyvät kaupassa satunnaisesti tai sovittuihin aikoihin. Vartioinnin tehokkain muoto on käsittääkseni ja kokemukseni mukaan näkyvä vartiointi. Näkyvä vartiointi voi toimia esimerkiksi siten, että vartija tervehtii ystävällisesti vakiasiakas A:ta hänen tullessaan kauppaan ja kysyy kuinka voi palvella. Mikäli A:n tarkoitus on toistuvasti näpistää B:n kaupasta ja hän saa muutaman kerran ystävällistä ja henkilökohtaista palvelua, tapahtuu tästä oppimiskokemuksena se, että näpistäminen muuttuu mahdottomaksi. Näin toimin usein itse aikanaan myymälävartijatehtävissä, sillä tavoitteena oli näpistysten ja varkauksien vähentyminen kohteessa, ei kiinniottojen suuri määrä.
Vartiointi maksaa ja kuten kauppias artikkelissa totesi, että hävikin kulut heijastuvat hintoihin, niin heijastuu niihin myös vartiointikulut. Niin ikään, kun automaattikassojen myötä ja muutoinkin kauppojen henkilöstömäärää vähennetään, muodostuu ongelmaksi myös se, ettei myyjät ehdi auttaa asiakkaita ja tehdä itseään näkyväksi myymälän puolella, jolloin näpistely helpottuu. Toisaalta olisi myös työturvallisuuden kannalta kyseenalaista, mikäli myyjiä ohjeistettaisiin ottamaan kontaktia myymälävarkaaksi tuntemaansa henkilöön, sillä tilanteeseen liittyy aina riski väkivallan uhasta.
Ongelmaan ei ole helppoa ratkaisua, mikäli ei lähdetä pohtimaan lainsäädännön kiristämistä sen osalta, että esimerkiksi toistuvia näpistyksiä alettaisiin mieltää varkauksina taikka siten, että muuntorangaistuskäytäntöä nopeutettaisiin. Vankiloiden kuormittaminen lyhyitä tuomioita istuvilla muuntorangaistusvangeilla muodostaa sitten taas oman taloudellisen rasitteensa, mikä ei ilmenisi ruokakaupan hinnoissa, mutta ilmenisi valtiontaloudessa.
Ruotsin lähestymiskieltomalli voisi tarjota helpotusta kauppiaan elämään. Lähestymiskiellon rikkomisesta voidaan tuomita myös vankeutta, jolloin jo saamistaan näpistelytuomioista piittaamaton näpistelijä saisi ikään kuin uuden pelotteen sakon rinnalle. Mutta mitä tapahtuisi, kun näpistelijä, jolla ei esimerkkiluontoisesti ole kulkuneuvoa eikä älypuhelinta, saisi lähestymiskiellon pienellä paikkakunnalla kaikkiin kauppoihin tai ainoaan kauppaan? Olisiko tilanne hänen kannaltaan edelleen inhimillinen, kun mistään ei voisi hankkia peruselintarvikkeita?
Turun Sanomien artikkelissa kerrotaan myös kauppiaiden luopuneen rangaistusvaatimusten esittämisestä näpistystapauksissa. Toisinaan vartijan työssä poliisin odottaminen kohteeseen voi kestää 30-60 minuuttia. On täysin ymmärrettävää, että näillä vasteajoilla esimerkiksi kauppiaan itse kiinniottaman näpistäjän kanssa ei ole ainakaan kustannustehokasta odotella virkavallan saapumista. Odottaminen on lisäksi piinaavaa ja riskialtista erityisesti, jos poliisi kaipaa kiinniotettua muiden asioiden selvittämiseksi. Tällöin pakeneminen on todennäköisempää.
Pitkällä juoksulla kauppiaiden kärsivällisyys olisi kuitenkin perusteltu edellä mainittujen seuraamusten toteuttamiseksi. Tästä seurannee kuitenkin kasvava tarve vartiointialan palveluille.
Jan Huovinen, asianajaja 045 8993303