Milloin kannattaa tunnustaa?

Rikoslaki sisältää useita pykäliä, joissa käsitellään rangaistusasteikon lieventämistä taikka itse rangaistuksen lieventämistä sen asteikon sisällä.  

Rikoslain 6 luvun 6 §:n mukaan:

Rangaistuksen lieventämisperusteita ovat:

1) rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka;

2) rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto taikka poikkeuksellinen ja äkkiarvaamaton houkutus, asianomistajan poikkeuksellisen suuri myötävaikutus tai muu vastaava seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia;

3) tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto, tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä; ja

4) 8 §:n 1 ja 3 momentissa mainitut perusteet.

Rikoslain 6 luvun 8 a §:n mukaan

Rangaistus määrätään noudattaen lievennettyä rangaistusasteikkoa, jos tekijä on myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 ja 10 a §:ssä ja 5 b luvussa sekä esitutkintalain 3 luvun 10 a §:ssä säädetään.

Määrättäessä rangaistusta 1 momentin nojalla tekijälle saa tuomita enintään kaksi kolmannesta rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärän. Jos rikoksesta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vankeutta määräajaksi, tuomioistuin voi määrätä rangaistukseksi vankeuden sijasta sakkoa, jos siihen on erityisiä syitä.

Tuomiossa on ilmoitettava tuomitun rangaistuksen lisäksi myös, millaisen rangaistuksen tuomioistuin olisi tuominnut ilman edellä tarkoitettua myötävaikutusta.

Ensimmäisessä kappaleessa viitatut lainkohdat johtavat vahvasti viranomaisvetoisiin menettelyihin sanamuotonsa perusteella. Esimerkiksi esitutkintalain 3 luvun 10 a §:

Jos esitutkinnassa on saman henkilön tekemäksi epäiltyjä rikoksia kaksi tai useampi ja hän on tunnustamalla edistänyt yhden tai useamman epäillyn rikoksen selvittämistä, syyttäjä voi, jos hän katsoo sen perustelluksi ottaen huomioon asian laadun ja esitettävät vaatimukset, käsittelystä ilmeisesti aiheutuvat kustannukset ja siihen kuluva aika sekä muut seikat, tutkinnanjohtajan esityksestä määrätä, että esitutkintaa ei toimiteta kaikista rikoksista tai että esitutkinta näiden osalta lopetetaan.

Jos esitutkintaa rajoitetaan 1 momentin nojalla tunnustuksen perusteella, syyttäjä voi samalla tutkinnanjohtajan esityksestä sitoutua vaatimaan rangaistusta rikoslain 6 luvun 8 a §:ssä tarkoitetun lievennetyn rangaistusasteikon mukaisesti epäillystä rikoksesta, josta esitutkinta toimitetaan. Syyttäjä voi tehdä vastaavan sitoumuksen myös silloin, kun tutkittavana on yksi epäilty rikos, jonka selvittämistä rikoksesta epäilty on edistänyt tunnustamalla sen kokonaan tai olennaisilta osiltaan.

Tunnustamisella saadun hyödyn tulee lain mukaan olla varsin merkittävä, jotta se johtaisi siihen, että esitutkinnassa käynnistettäisiin menettely, jolla myöhemmin tuomioistuimessa saisi hyötyä tunnustamisesta siten, että rangaistusta mitattaisiin lievemmällä haitarilla. Viranomaisjohtoisesti kuitenkaan ei aivan niin usein päästä keskustelemaan lievennyksestä, kuin mitä voisi lakia lukemalla olettaa.

Käytännössä pääkäsittelyssä asiamies nostaa rangaistusseuraamuskeskustelussa esille sen, että päämies on esitutkinnassa tunnustanut tekosensa, ehkä pyrkinyt poistamaan teon seurauksia ja pyrkii selvittämään näin jälkikäteen, että tämä on helpottanut rikoksen selvitysprosessia. Lopuksi pyydetään vähintään menettelyn huomioon ottamista rangaistuksen mittaamisessa. Toisin sanoen pyritään liikkumaan kohti lievennetyn asteikon mukaan tuomittavan seuraamuksen lopputulosta rangaistuksen mittaamisen keinoin. Tällöin arvioinnin tekee käräjäoikeus, usein tosin syyttäjän kommentein asiasta. Syyttäjän huomiot voivat olla esimerkiksi, ettei tunnustaminen näin ilmiselvässä tapauksessa ole säästänyt yhteiskunnan resursseja taikka, että tunnustaminen on tehty turhan myöhään.

Lievennettyyn asteikkoon päästään kaiketi parhaiten käsiksi rikoksissa, joissa sinänsä syyllisyys ei jää selvittämättä, mutta syyllisyyden toteennäyttäminen vaatisi esimerkiksi usean vuoden kirjanpitoon perehtymistä. Tällöin asian esille ottaminen varsin varhaisessa vaiheessa rikostutkintaa johtaisi todennäköisimmin parhaaseen lopputulokseen.

Jos kuitenkin ajatellaan talousrikosten ulkopuolisessa viitekehyksessä kaikkia rikostyyppejä, niin parhaan nopan heiton saa aikaiseksi sillä, että syyllisyyden ollessa sitä luokkaa, että se tulee varmuudella esitutkinnan myötä esille, ryhtyy vahvaan yhteistyöhön ja katumiseen mahdollisimman varhain. Ensimmäisessä kuulustelussa mahdollisuudet ovat korkeimmat. Jollei aikaan saa lievennystä, niin voi saada ainakin ”tavanomaisessa” asteikossa alemman määrän päiväsakkoja tai istuttavaa. Käytännössä kokeneemmat konkarit osaavatkin laskea melko hyvin, milloin kiistäminen voi koitua kalliimmaksi myöntämistä, mikä näkyy myönnettyinä tekoina esitutkinnoissa.

Jan Huovinen, asianajaja 045 8993303