Oikeudenkäynti rikosasioissa osa 5: Käsittely hovioikeudessa

Noniin, jatkokertomuksessamme on päästy pisteeseen, jossa hovioikeus on myöntänyt jatkokäsittelyluvan ja asian käsittely hovioikeudessa alkaa. Oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. On varsin tavanomaista, että valitus koskee vain osaa tuomiosta, jolloin valituksen ulkopuolelle jääneet syytekohdat jäävät hovioikeusmenettelyn ulkopuolelle ja käräjäoikeuden ratkaisu niiden osalta jää lopulliseksi.

Rikosasioissa tähän kuitenkin on pieniä poikkeuksia: hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden antamaa tuomiota vastaajan eduksi silloinkin, kun vain syyttäjä on hakenut siihen muutosta. Moinen lienee käytännössä erittäin harvinaista, ellei hovioikeudessa esimerkiksi ratkaiseva todistaja kaikkien osapuolten yllätykseksi muuttaisi kertomustaan siten, että muutosta vieläpä pidettäisiin uskottavana. Oikeudenkäymiskaaressa on vielä erikseen todettu, että mikäli tuomioon rikosasiassa haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta, hovioikeus ei ilman erityistä syytä saa tutkia, onko vastaaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että erityisestä syystä hovioikeus voi sellaisessa tapauksessa ottaa myös syyksi lukemista koskevan kysymyksen ratkaistavaksi.

Hovioikeuden tulee valituksen saatuaan kehottaa valittajan vastapuolta antamaan kirjallinen vastaus valitukseen hovioikeuden määräämässä ajassa, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Jos hovioikeus esimerkiksi toteaa heti kättelyssä, ettei jatkokäsittelylupaa myönnetä tai että valitus on ilmeisen perusteeton, erillistä vastausta valitukseen ei usein pyydetä. Annettu vastaus on annettava tiedoksi valittajalle.

Jos valitus on koskenut esimerkiksi ainoastaan rangaistuksen mittaamista tai hovioikeus ei valituksen tai siihen annettujen vastauksen johdosta näe aiheelliseksi vastaanottaa todistelua uudestaan, asia voidaan hovioikeudessa ratkaista esittelystä kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Jos valittajan vastapuoli ei olisi käyttänyt hovioikeudessa puhevaltaansa, asiaa ratkaistaessa otetaan huomioon tämän asiassa aiemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto.

Jos valitus on koskenut syyksi lukemista ja siinä on relevantilla tavalla kyseenalaistettu joko käräjäoikeudessa esitetty näyttö tai sen oikeudellinen arviointi, hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn. Pääkäsittelyn toimittamista on valituksessa vaadittava, ja se tulee järjestää, mikäli näytön arvioinnista käräjäoikeudessa voi jäädä varteenotettava epäilys ja mikäli pääkäsittelyn toimittaminen ei muutoinkaan ole selvästi tarpeetonta huomioiden erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaiselle. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että pääkäsittely toimitetaan vaadittaessa lähes poikkeuksetta, kun kyse on riittävän vakavasta rikosasiasta. Tähänkin kuitenkin on poikkeuksia, ja viime kädessä kysymys on hovioikeuden tapauskohtaisesta harkinnasta. Mikäli valittaja tai tämän vastapuoli nimeää hovioikeusvaiheessa uutta suullista todistelua, pääkäsittely järjestettäneen lähes poikkeuksetta, ellei todistelu sen ilmoitetun teeman tai muun syyn perusteella olisi selvästi asiaan vaikuttamatonta.

Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan käräjäoikeudessa vastaan otettu todistelu otetaan hovioikeudessa uudelleen vastaan tarpeellisilta osiltaan, ellei siihen ole estettä. Tältä osin tiedossa on kuitenkin merkittävin muutos sitten jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöön ottamisen. Lailla 96/2022 eduskunta on säätänyt oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta siten, että käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan hovioikeuden pääkäsittelyssä vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta, jollei ole erityistä syytä kuulustella käräjäoikeudessa kuultua henkilöä henkilökohtaisesti uudelleen. Mahdollista olisi myös sanotun henkilön kuuleminen uudelleen lisäkysymysten esittämistä varten, jos se on hovioikeudessa vedottujen uusien seikkojen tai todisteiden vuoksi tai muusta syystä tarpeen.

Edellä selostettu muutos on erittäin tervetullut ja olen itsekin sen perään haikaillut vuosien varrella lukemattomissa kahvipöytäkeskusteluissa sekä muistaakseni parissa artikkelissakin. Nykysysteemin suurin ongelma on se, että ensinnäkin ihmiset luonnollisesti muistavat tapahtumat sitä huonommin, mitä enemmän tapahtumasta on kulunut aikaa. Lisäksi totuuden vastaisesti kertonut asianosainen tai todistaja on saattanut käräjäoikeudessa puhua itsensä pussiin taitavan asianajajan kampittamana. Kun hovioikeuskäsittely saattaa koittaa vasta parinkin vuoden kuluttua käräjäoikeuden istunnosta, on sanottu kuultava siihen mennessä moneen kertaan ehtinyt miettiä selityksen käräjäoikeuden kertomuksessa mahdollisesti ilmenneille ristiriitaisuuksille. Näihin ristiriitoihin vetoaminen sitten hovioikeudessa annettavassa loppulausunnossa ei useinkaan johda toivottuun lopputulokseen, etenkään jos kuultava on hovioikeudessa osannut asettaa sanansa taitavasti.

Selvyyden vuoksi todetaan, että edellä selostettu muutos ei vielä ole voimassa, vaan nykyisellään henkilötodistelu vastaanotetaan hovioikeudessa uudelleen, mikäli se on mahdollista. Muutoksen voimaantulon ajankohdasta ei vielä ole tarkkaa tietoa.

Varsinainen pääkäsittely hovioikeudessa noudattaa käytännössä pitkälti samaa kaavaa kuin käsittely käräjäoikeudessakin, ja siltä osin voitte lukea soveltuvin osin käräjäoikeuden käsittelyä koskevasta artikkelista. Suurin ero lienee se, että hovioikeudessa käsittely ei ala sillä, että syyttäjä lukisi rangaistusvaatimuksen, vaan istunnon puheenjohtajana toimiva hovioikeudenneuvos selostaa asian käräjäoikeuden tuomiosta ja usein samassa yhteydessä selostaa valitukset ja niihin annetut vastaukset tarpeellisessa laajuudessa.

Pääkäsittelyn jälkeen hovioikeus antaa ratkaisunsa 30 päivän kuluessa. Hovioikeuden ratkaisuun voi hakea muutosta korkeimmasta oikeudesta, josta lisää artikkelisarjan päättävässä osassa.