Oikeudenkäynti rikosasioissa osa 4: Valittaminen hovioikeuteen
Artikkelisarjan edellisessä jaksossa pääsimme siihen pisteeseen, jossa käräjäoikeus on antanut ratkaisunsa. Ratkaisuun tyytymätön asianosainen voi hakea ratkaisuun muutosta valittamalla. Valittaminen on mahdollista tehdä ensisijaisesti joko hovioikeudelle tai ns. ennakkopäätösvalituksen korkeimmalle oikeudelle. Tässä artikkelissa keskitytään ensiksi mainittuun, sillä ennakkopäätösvalitus on varsin poikkeuksellinen tapa hakea muutosta.
Mikäli käräjäoikeuden ratkaisuun ei ole tyytyväinen, siihen on ilmoitettava tyytymättömyyttä viimeistään seitsemäntenä päivänä ratkaisun antamisesta lukien. Tyytymättömyyden ilmoitus voidaan tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti asian ratkaisseelle tuomioistuimelle tai sen kansliaan. Mikäli tuomio annetaan heti istunnon päätteeksi, on ihan tavallista, että tyytymättömyyden ilmoitus tehdään välittömästi tuomioistuimelle, joka kirjaa sen pöytäkirjaan. Mikäli tuomio tulee taas ns. kansliatuomiona, tehdään tyytymättömyyden ilmoitus yleensä sähköpostin välityksellä käräjäoikeuden kansliaan.
Tyytymättömyyden ilmoitus on välttämätön ja ehdoton toimi muutoksenhakumahdollisuuden säilyttämiseksi. Mikäli tyytymättömyyttä ei ole lain vaatimalla tavalla tehty, ratkaisu tulee lainvoimaiseksi ja siihen ei enää voi valittamalla hakea muutosta. Tyytymättömyyden ilmoitus voidaan rajoittaa koskemaan myös vain osaa alioikeuden ratkaisusta, esimerkiksi rangaistuksen mittaamista. Tavallista kuitenkin on, että tyytymättömyyttä ilmoitetaan koko tuomiosta, jolloin muutoksenhakuun jää ”vapaammat kädet”.
Velvollisuus ilmoittaa tyytymättömyyttä koskee kaikkia asianosaisia eli niin syyttäjää, asianomistajaa kuin vastaajaakin. Toisaalta tyytymättömyyden ilmoitus ei sido mihinkään eikä aiheuta esimerkiksi kuluriskiä. Tästä syystä tyytymättömyyden ilmoitus on usein suotavaa tehdä, jos ei koe olevansa täysin tyytyväinen ratkaisuun.
Tyytymättömyyttä ilmoittanut asianosainen voi valittaa tuomiosta. Määräaika valitukselle on 30 päivää siitä päivästä, kun käräjäoikeus antoi ratkaisunsa. Valitus osoitetaan hovioikeudelle mutta se toimitetaan käräjäoikeuden kansliaan. Toisaalta jos asianosainen toimittaa valituksen erehdyksessä suoraan hovioikeudelle, siitä ei seuraa valituksen tutkimatta jättäminen, vaan hovioikeus toimittaa valituksen käräjäoikeudelle.
Valitusta koskeva määräaika on ehdoton. Siihen voi kuitenkin saada pyynnöstä lisäaikaa. Hakemus lisäajan myöntämisestä on tehtävä ennen alkuperäisen määräajan päättymistä. Mikäli valituksen jättää myöhässä, se jätetään tutkimatta. Etenkin laajemmissa rikosasioissa on tavallista, että valitukselle haetaan lisäaikaa.
Valituksen laatineen osapuolen vastapuoli voi tehdä vastavalituksen tyytymättömyyttä ilmoittamatta. Määräaika vastavalitukselle on kaksi viikkoa valittajalle asetetun määräajan päättymisestä. Myös vastavalitukselle on mahdollista saada lisäaikaa. Vastavalitus on siinä mielessä alisteinen suhteessa valitukselle, että jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa, vastavalitus raukeaa. Vastavalitus ei kuitenkaan raukea, mikäli valitus peruutetaan vasta pääkäsittelyssä.
Valituskirjelmässä valittajan tulee yksilöidä valituksen sisältö, eli mihin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta ja millä perusteella. Valitus voi koskea vaikkapa sitä, että rikoksesta tuomittu henkilö ei katso ollenkaan syyllistyneensä rikokseen ja vaatii näin ollen hovioikeutta kumoamaan käräjäoikeuden tuomion. Toissijaisesti tuomittu voi vaatia, että mikäli hovioikeuskin katsoisi hänen syyllistyneen rikokseen, esimerkiksi tuomittua rangaistusta tai tuomittuja vahingonkorvauksia tulee joka tapauksessa lieventää. Valitus tulee perustella hyvin, erityisesti jos kyse on asiasta, johon tarvitaan jatkokäsittelylupa. Valituksen yhteydessä tulee myös esittää mahdollinen perusteltu pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hovioikeudessa.
Jatkokäsittelylupa tarvitaan kaikissa riita-asioissa ja sellaisissa rikosasioissa, joissa tuomittu rangaistus on korkeintaan kahdeksan kuukautta vankeutta. Sillä, onko vankeus ehdotonta vai ehdollista, ei ole asian kannalta merkitystä. Myöskään asianomistaja tai syyttäjä ei tarvitse jatkokäsittelylupaa asiassa, jossa vastaaja on tuomittu yli kahdeksan kuukauden vankeuteen ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta taikka vastaajalle tuomittua rangaistusta.
Allekirjoittaneen kokemuksen perusteella hovioikeudet myöntävät jatkokäsittelylupia jopa turhankin helposti. Kohtalaisen hyvin perustellulla valituksella sen saa lähes poikkeuksetta, vaikka valituksesta ei sinänsä ilmenisi mitään aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Hovioikeuden on mahdollista rajoittaa jatkokäsittelylupa koskemaan vain osaa käräjäoikeuden ratkaisusta.
Seuraavassa artikkelissa käydään läpi asian varsinainen käsittely hovioikeudessa sekä muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen. Ne oli oikeastaan tarkoitus käydä jo tässä artikkelissa, mutta tein maailmanennätyksen jaarittelussa, mistä syystä ei päästy kuin tähän asti. Koittakaa malttaa :D