Ositus avoerossa
Avioliiton päättyminen on Suomessa säädelty kattavasti muun muassa perintökaaressa ja avioliittolaissa. Jos avioliitto päättyy, laista löytyy kyllä perusteet omaisuuden jaolle riippumatta siitä, pääsevätkö osapuolet sovintoon vai eivät.
Nykyään on kuitenkin perin tavallista elää pitkiäkin aikoja yhdessä solmimatta avioliittoa. Yhdessä asumista ilman papin aamenta nimitetäänkin yleisesti avoliitoksi. Pitkän avoliiton yhteydessä ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että parille kertyy yhteistä omaisuutta, aivan kuten avioliitossakin. Toisaalta voi olla myös epäselvää, mikä omaisuus on miehen, mikä naisen ja mikä on yhteistä. Kysymys kuuluukin, että miten omaisuus jaetaan avoeron sattuessa?
Vuonna 2011 voimaan tulleen avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain nojalla on mahdollista saada tuomioistuimen määräämä pesänjakaja toimittamaan omaisuuden erottelu. Kuten muissakin lain avopuolisoita koskevissa säännöksissä, edellytyksenä on niin sanottu tuloverolain mukainen avoliittosuhde: puolisoiden tulee olla asunut yhdessä vähintään viisi vuotta tai heillä tulee olla yhteinen lapsi.
Jos avopuolisot omistavat omaisuuden yhdessä, on lisäksi mahdollista hakea käräjäoikeudelta uskotun miehen määräämistä omaisuuden myymiseksi yhteisomistuslain mukaisessa järjestyksessä. Tällä tavoin on mahdollista estää toisen puolison kiusanteko, jolla hän pyrkii vaikkapa vaikeuttamaan yhteisen omaisuuden realisointia riitaisassa erotilanteessa.
Avoliiton yhteydessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että avoliitto ei, toisin kuin avioliitto, synnytä puolisolle avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan on kuitenkin mahdollista omaisuuden erottelun lisäksi päättää erityisen hyvityksen määräämisestä. Hyvitys voi tulla kyseeseen vaikkapa silloin, jos toinen puoliso on esimerkiksi palkatta työskennellyt kokonaan toisen omistamassa yrityksessä tai jos toinen puoliso on varoillaan remontoinut toisen kokonaan omistamaa asuntoa. Hyvityksellä on siis mahdollista ehkäistä kohtuuttomia tilanteita, kun avio-oikeuden tarjoamaa suojaa ei ole tarjolla.
Loppuun on vielä syytä korostaa, että edellä selvitettyjen vaihtoehtojen käyttäminen tulee aina kalliimmaksi kuin sovinto. Jos osapuolten välit sen vain sallivat, sopiminen on aina tuomioistuinaloitteisia prosesseja suositeltavampi vaihtoehto. Sopiminen avoerosta ja joko yksin omistetun tai yhteisen omaisuuden erottelusta ja mahdollisesta hyvityksestä on aina syytä tehdä kirjallisesti ja asiantuntijan avustuksella. Sopiminen on mahdollista myös ennen eron sattumista, eräänlaisella "avoehdolla". Tällöin kyse on siis puolisoiden etukäteisestä yksityisoikeudellisesta sopimuksesta koskien sitä, miten heidän omaisuutensa tullaan jakamaan mahdollisen eron sattuessa.
Toimistomme lakimiehet laativat sopimuksia omaisuuden erottelusta (sekä etu- että jälkikäteisiä) ja toimivat tarvittaessa käräjäoikeuden määräämänä pesänjakajana.