Katujengi - määritelmä - kriminalisointi - koventamisperuste

Katujengit puhuttavat ja Ruotsin tielle etenemisen pelko pitää aiheen kuumana, joten tarkastelen asiaa hieman artikkelitasollakin.  Katselen ensin hieman Edilexin artikkelia asiasta ja pohdin sen jälkeen vapaammin.

HTM väitöskirjatutkija Marko Forssin tutkimuksessa tulkitaan ja systematisoidaan katujengi-ilmiön soveltumista rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaiseen järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmään. Tutkimuskysymyksenä on käytetty tiivistetysti seuraavaa: soveltuuko katujengi-ilmiö RL6:5.2:n mukaisen järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän tunnusmerkistöön. Mitä ”katujengi” ja siihen liittyvä rikollinen toiminta tarkoittavat? Jukka Savolainen on kirjoittanut kaikille avoimen uutisen aiheesta, joka löytyy osoitteesta https://www.edilex.fi/uutiset/88533 .

Annan vahvan suosituksen edellä mainitun uutisoinnin lukemiseen, sillä Jukka Savolaisen kirjoittama teksti oli siinä mielestäni varsin priimaa.

Katujengejä on Suomessa noin 10 kappaletta ja jäseniä sekä jengeihin liittyviä henkilöitä 260. Järjestäytyneitä rikollisryhmiä on arviolta Suomessa noin 100 ja niihin liittyviä henkilöitä noin 1000. Nuorisorikollisuus on ilmiönä edeltäviä laajempi, sillä vuonna 2022 alaikäisiä epäiltyjä on ollut/oli yli 30 000.

Rikoslakimme ei määrittele katujengiä ja termin sisällön määritelmä kansan keskuudessa perustunee poliisin hallinnolliseen määritelmään – tähänhän toki uutisointikin pohjautuu. Tarkennettuna uutisointi luonnollisesti keskittyy katujengien tekemiin rikoksiin, ei esimerkiksi siihen, että V-Blokin jäsen teki hyvän rap-kappaleen tms.

Suomessa tiettävästi kahden katujengin on katsottu täyttävän vielä vailla lainvoimaa olevien alioikeuksien ratkaisujen perusteella järjestäytyneen rikollisryhmän tunnusmerkistön. Tällöin seikka siis toimii rangaistuksen koventamisperusteena.

Katujengi-ilmiötä on Forsin tutkimuksessa tarkasteltu viittä osatekijää vasten:

1.     ryhmän koko

2.     jäsentyneisyys

3.     yhteistuumaisuus

4.     rikollisuus

5.     koossapysymisaika

Katson, että viiden kohdan lista on valittu hyvin. Asianajajatyön kentällä nimittäin näkee jo jonkin verran tapauksia, joissa hätiköidysti voitaisiin puhua katujengi-nimityksin, mutta oltaisiin melko hakoteillä, sillä kyse tosiasiallisesti vaikuttaa olevan nuorten tavanomaisesta säheltämisestä ja koheltamisesta, johon liittyy vaikkapa yhdistävä lähiö kaupungista sekä käsimerkit, mutta ei minkäänlaista jäsentyneisyyttä taikka yhteistuumaisuutta. Tällöin esimerkiksi Turussa kokonaisen lähiön hallinta ei liene pelkästään käsimerkein ja huuteluin hyppysissä ja Saramäkeen ajautuminen ei johda muuhun kuin epätoivoon, toisin sanoen siviilissä kovat huutelijat tyypillisesti vankeudessa muuttuvat hyvin nöyriksi ja kuuliaisiksi koulupojiksi, ainakin sen perusteella, mitä 8 vuoden aikana Psykiatrisen Vankisairaalan sisällä tuli nähdyksi. On siis nähdäkseni oikein, että katujengiin kuuluminen edellyttää muutakin kuin sosiaalisen median pullistelua.

Kokonaisarvostelussa tulee hakea tukea koventamisperusteen justifiointiperusteista, joita ovat suuri ja pitkäaikainen rikosten tekemiseen liittyvä potentiaali, ryhmän rikollista toimintaa yksilöön verrattuna vahvistava rooli, jäsenten erityisosaaminen, suunnitelmallisuus ja rikosten selvittämisen vaikeuttamiskyky.

Olisiko Suomessa aihetta kriminalisoida alle 18-vuotiaiden rekrytoiminen katujengiin tai järjestäytyneeseen rikollisryhmään Ruotsin mallin mukaisesti, kysytään artikkelissa. Vastaus lienee helppo kyllä.

Suomalaisissa katujengeissä ei ole havaittu tiukkoja hierarkioita taikka käskyjärjestelmiä, missä jengit eroavat kaiketi esimerkiksi prosenttikerhoista. Määritelmällisesti kuitenkin Savolaisen uutisen mukaan se, että katujengi kykenee rikollista toimintaa koskevaan päätöksentekoon ja ryhtymään päätösten toteuttamiseen joko johtohahmon käskyjen mukaisesti tai kollektiivisesti. Jäsentyneisyyttä voisi ilmentää jengin nimen lisäksi tunnukset, gangstarap-musiikki, sosiaalisen median vaikuttaminen, käsimerkit, tiettyyn alueeseen kiinnittyminen ja muut yhtenäisyyttä jengissä ilmentävät tekijät, jotka auttavat rikollisen toiminnan suorittamista.

Suhtautuisin varovaisesti musiikin sotkemiseen katujengin tunnusmerkistöön, muilta osin ehkä edellisenallekirjoittaen. On toki tiedossa joitakin kappaleita, joissa nimenomaisesti on kohdennettu sanoitukset A-jengiltä B-jengiä kohtaan ja tämän jälkeen toimittu mahdollisesti jossain määrin sanoitusten mukaan, mutta on tärkeää huomata, ettei kokonaista musiikkigenreä tällä perusteella tule leimata. Aikanaan 90-luvulla death ja black-metal yritettiin kovasti yhdistää satanismiin ja saatananpalvontaan ja oltiin kovastikin huolissaan, mutta varsin aiheetta. Uskoisin, että yksittäiset kappaleet, jotka tulevaisuudessa voidaan kuunnella osana todistusaineistoa, jäävät hyvin vähäisiksi. Ganstarap ja black-metal han ovat kovasti samanlaisia – tunteenpurun kanavia, kuten muukin musiikki.

Aseen hallussa pitäminen julkisella paikalla on herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö rangaistusten olla lähtökohtaisesti ankarampia. Kansa pitänee ankarampaa rangaistusta perusteltuna, kuten Forsskin tekee. Mielipiteeseen on helppo yhtyä Ruotsin tien välttämiseksi. Lain kiristämisellä lähetetään vahva viesti niille, jotka aseistautua aikovat. Toki kääntöpuolena on aina jotain, tässä ensiarviona se, että asetta kantava entistä todennäköisemmin pakenee virkavaltaa ja tässä yhteydessä mahdollisesti tekee jotain typerää aseellaan eli toisin sanoen voidaan olettaa aikojen kovenevan.

Edilexin artikkelissa lähdetään varsin hyvin perusteluin sille kannalle, että katujengitoimintaan liittyvää rikollisuutta ei tulisi välttämättä määrätä omaksi koventamisperusteeksi lainsäädäntöön erityisesti nykyisen oikeuskäytännön valossa. Pohdinta ja perustelut sille vaikuttavat järkeviltä. Seuraukset voisivat olla sellaiset, joissa koventamisperustetta sovellettaisiin lievemmin kuin järjestäytyneen rikollisuuden kohdalla ja toisaalta sääntelyllä voitaisiin ulottaa vähemmän haitallisia katujengejä koventamisperusteen piiriin.

Selvisikö kukaan yli 80-vuotias näin pitkälle artikkelissa? Isäni, joka syntyi vuonna 1938, oli katujengiläinen. Kuulemma 40-luvun lopulla tämä oli varsin yleistä, sillä orpolapsia oli paljon ja heidän perään katsoivat hieman kaukaiset sukulaiset, jos hekään, ja lapset sekä nuoret liikkuivat kovasti keskenään. Isäni vanhempansa menettäneenä kuului näihin, jotka rakensivat pommeja tehdäkseen ilkeyttä, omien sanojensa mukaan räjäyttääkseen poliisilaitoksen sekä muita kolttosia. Isälläni tarinoiden mukaan oli myös kätketty revolveri ja sen lisäksi hän teki jotain huomattavasi rajumpaa noin 8-10-vuotiaana. Kahvi oli tuolloin kuulemma arvokasta ja kortilla. Isäni jengiläisineen lahjoi kahvipapusäkkejä kantaneita merimiehiä siten, että papusäkkeihin saatiin pienet viillot, joista tippui tavallista enemmän papuja maahan. Katujengiläiset sitten keräsivät nämä pavut ja myivät niitä pienissä pussukoissa asiakkailleen. Toiminnassa oli näin ollen järjestäytyneisyyttä, yhteinen tavoite, lahjontaa, jengin yhtenäisyyttä sekä ainakin tovin koossapysynyt porukka. Jos joku olisi ymmärtänyt tuolloin antaa biitin ja toinen sanat, niin olisivat saaneet myös ganstarap-musiikin osaksi keitosta. Tarinan opetus on se, että vaikka lainsäädäntöä on kiristettävä ja kaikin mahdollisin keinoin Ruotsin tie vältettävä esimerkiksi poliisin resurssien turvaamisella, on aina muistettava myös maalaisjärki. Maalaisjärki voisi olla siis se, että usein tyhjät tynnyrit kolisevat eniten  katujengeissä siis eniten käsimerkkejä ja aluerapbiisejä tahkoavat eivät ehkä olisi suurimpia tekijöitä rikolliskentällä, vaan todellisuudessa suurinta järjestäytynyttä rikollistoimintaa pyörittävä taho omaisi sen ymmärryksen, että jättäisi nämä tunnusmerkit pois ja ikään kuin parantaisi mahdollisuuksiaan olla jäämättä kiinni?

Jan Huovinen, asianajaja 045 8993303