Liiketoimintakiellosta
Koska kaikki henkilöt eivät toimi liiketoiminnassa lain kirjaimen mukaisesti, on yhteiskunnalla tarpeen suojella muita liiketoiminnassa mukana olevia toimijoita ja liiketoiminnan toimimista yleisemminkin. Yksi keino liiketoiminnan suojelemiseksi on liiketoimintakielto. Sen tarkoitus on estää sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan harjoittaminen sekä ylläpitää liiketoimintaan kohdistuvaa luottamusta. Liiketoimintakielto on elinkeino-oikeudellinen turvaamistoimenpide, ei rikosoikeudellinen seuraamus, vaikka kiellon määräämiseen johtaa yleensä rikollinen toiminta ja kielto määrätään tavanomaisesti rikosoikeudenkäynnin yhteydessä. Talousrikosjutuissa onkin tavanomaista, että syyttäjät vaativat syytetyn määräämistä liiketoimintakieltoon. Tässä artikkelissa on tarkoitus hieman avata, mitä liiketoimintakiellolla tarkoitetaan.
Liiketoimintakieltoon määrättävällä henkilöllä on oltava yhteyksiä liiketoimintaan. Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä ensinnäkin yksityinen elinkeinonharjoittaja, jolla on kirjanpitolaissa säädetty kirjanpitovelvollisuus. Toisekseen liiketoimintakielto voi tulla kyseeseen, jos henkilö on avoimen yhtiön yhtiömies, kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies tai eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän henkilöjäsen. Kolmanneksi liiketoimintakieltoon voidaan määrätä yhteisön, esimerkiksi osakeyhtiön, hallituksen jäsen tai toimitusjohtaja taikka muussa siihen rinnastettava asemassa oleva henkilö. Neljänneksi liiketoimintakieltoon voidaan määrätä henkilö, joka tosiasiallisesti johtaa yhteisön tai säätiön taikka ulkomaisen sivuliikkeen toimintaa taikka hoitaa sen hallintoa.
Edellisessä kappaleessa mainittu henkilö voidaan määrätä liiketoimintakieltoon ensinnäkin, jos hän on liiketoiminnassa muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuvasta syystä olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia. Arvioitaessa laiminlyöntien olennaisuutta on otettava huomioon erityisesti laiminlyöntien suunnitelmallisuus, kesto ja toistuvuus sekä laiminlyönneistä aiheutuneiden vahinkojen ja niillä tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä. Toisekseen kielto voidaan määrätä, mikäli henkilö on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä. Kahden tässä kappaleessa mainitun vaihtoehtoisen edellytyksen lisäksi edellytetään, että henkilön toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena. Erikseen on vielä säädetty, että jos henkilö on liiketoiminnassa tiettyihin rikoksiin, esimerkiksi ihmiskauppaan tai kiskonnan tapaiseen työsyrjintään, voidaan hänet määrätä liiketoimintakieltoon.
Jos henkilö määrätään liiketoimintakieltoon, hän ei lain mukaan saa:
“itse tai toista välikätenä käyttäen harjoittaa sellaista liiketoimintaa, josta kirjanpitolaissa on säädetty kirjanpitovelvollisuus;
olla avoimen yhtiön yhtiömiehenä tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä taikka eurooppalaisen taloudellisen etuyhtymän henkilöjäsenenä;
olla yhteisön tai säätiön hallituksen jäsenenä, varajäsenenä, toimitusjohtajana taikka muussa niihin rinnastettavassa asemassa yhteisössä tai säätiössä;
itse tai toista välikätenä käyttäen tosiasiallisesti johtaa yhteisön tai säätiön taikka ulkomaisen sivuliikkeen toimintaa tai hoitaa sen hallintoa;
itse tai toista välikätenä käyttäen tehdä osakeyhtiön perustamissopimusta tai olla osuuskunnan perustajana;
hankkia itse taikka toista välikätenä käyttäen omistukseen tai sopimukseen perustuvaa määräysvaltaa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä; taikka
harjoittaa Suomessa liiketoimintaa ulkomaille perustettua yhteisöä välikätenä käyttäen tai tosiasiallisesti johtaa sellaisen ulkomaille perustetun yhteisön toimintaa, joka harjoittaa liiketoimintaa Suomessa muuten kuin vähäisessä määrin eikä hankkia määräysvaltaa sellaisessa yhteisössä.”
Kokoavasti voidaan edellä liiketoimintakiellon sisällöstä kirjoitetusta todeta, että liiketoimintakielto rajoittaa merkittävästi kieltoon määrätyn toimeentulomahdollisuuksia ja käytännössä estää kieltoon määrätyn harjoittamasta minkäänlaista liiketoimintaa. Ainoastaan erityisistä syistä liiketoimintakieltoon voidaan määrätä poikkeuksia.
Liiketoimintakiellon määrää yleinen tuomioistuin, ensiasteena käräjäoikeus, syyttäjän vaatimuksesta. Liiketoimintakiellon kesto on kolmesta seitsemään vuotta. Pääsääntöisesti liiketoimintakielto tulee voimaan tuomioistuimen päätöksen julistamisesta tai antamisesta lukien, ja tuomioistuimen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
Poliisi valvoo liiketoimintakiellon noudattamista. Liiketoimintakiellon rikkominen on rikoksena rangaistavaa, ja siitä on tuomittava sakkoja tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Liiketoimintakielto voi rajoittaa merkittävästi kieltoon määrätyn toimeentulomahdollisuuksia. Oikeudenkäynnissä vaatimus liiketoimintakiellosta on siten merkityksellinen siinä missä rikosoikeudelliset seuraamukset ja yksityisoikeudelliset korvausvaatimuksetkin.
Roope Raunio, asianajaja
roope.raunio@lakihhr.fi
puh. 050 4910828