Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on lakisääteinen toimielin, joka edistää henkilövahinkojen korvaamista koskevan oikeus- ja korvauskäytännön yhtenäisyyttä. Neuvottelukunta antaa yleisiä suosituksia kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määristä. Tuttavallisemmin puhutaan HEVA-suosituksista, joita käytetään hyvin yleisesti tulkinnan tukena rikosoikeudenkäynneissä. Suositukset perustuvat oikeuskäytännössä muodostuneisiin korvaustasoihin. Suositukset eivät ole sitovia, mutta käytännössä niillä on olennainen merkitys oikeudenkäynneissä, joissa esitetään henkilövahinkoon perustuvia vahingonkorvausvaatimuksia.

Mikäli joudut esimerkiksi pahoinpitelyn uhriksi, korvausten suuruusluokkaa voidaan siis lähtökohtaisesti arvioida HEVA-suositusten perusteella. Koska suositukset ovat ohjeellisia, ne voidaan myös alittaa tai ylittää. Lisäksi suositusten soveltaminen on hankalampaa, jos henkilölle on aiheutunut useampia vammoja tai mielenterveyden häiriöitä. Tällöin korvaussumma ei ole laskettavissa yhteenlaskutoimituksella, vaan kokonaiskorvaussumma muodostuu suhteellisesti alemmaksi. Tässä artikkelissa luetellaan asteikkoja vain tilapäisen haitan osalta. Korvausmääriä pysyvän haitan ja kärsimyksen osalta käsitellään sitten myöhemmin, jos muistan ja ehdin ja jaksan.

• Lievät pinnalliset vammat –200 €

• Kohtalaiset pinnalliset vammat –500 €

• Vaikeat pinnalliset vammat 500–1 500 €

• Pinnallinen haava (nirhauma) –400 €

• Siisti haava 400–1 000 €

• Repaleinen tai ihonalaisiin kudoksiin ulottuva haava 1 000–2 000 €

• Lievä lihasvamma 200–800 €

• Kohtalainen lihasvamma 1 000–3 000 €

• Vaikea lihasvamma 3 000–6 000 €

• Lievä hermovamma 100–500 €

• Kohtalainen hermovamma 1 000–3 000 €

• Vaikea hermovamma 3 000–15 000 €

• Lievä verisuonivamma 300–600 €

• Kohtalainen verisuonivamma 1 000–3 000 €

• Vaikea verisuonivamma 3 000–15 000 €

• Lievä palovamma 200–800 €

• Kohtalainen palovamma 1 000–4 000 €

• Vaikea palovamma 4 000–18 000 €

• Lievä ampumavamma 400–800 €

• Kohtalainen ampumavamma 1 000–4 000 €

• Vaikea ampumavamma 8 000–18 000 €

• Kallonlaen murtuma 500–1 500 €

• Kallonpohjan murtuma 1 000–4 000 €

• Nenäluun kärjen hyväasentoinen, vakaa murtuma 300–600 €

• Nenäluun murtuma 600–1 800 €

• Nenäluun tyven tai nenän rustoisten osien murtuma 1 800–2 500 €

• Poskiluun hyväasentoinen, vakaa murtuma 500–1 500 €

• Poskipään tai poskikaaren sijoiltaan mennyt murtuma 1 500–2 500 €

• Yläleuan murskamurtuma 3 500–8 000 €

• Alaleukaluun hyväasentoinen, vakaa murtuma 1 500–2 500 €

• Alaleukaluun sijoiltaan mennyt, epävakaa murtuma 2 500–4 000 €

• Alaleukaluun sijoiltaan mennyt, erittäin epävakaa monimurtuma 4 000–8 000 €

• Leuan yksinkertainen nyrjähdys, venähdys taikka sijoiltaanmeno 400–1 000 €

• Silmäkuopan pohjan murtuma 1 500–3 500 €

• Hampaan tärähtäminen ja löystyminen 300–1 000 €

• Hampaan siirtyminen pois paikaltaan (luksaatio, intruusio, ekstruusio) 500– 1 500 €

• Hampaan täydellinen irtirevähtäminen 1 000–3 000 €

• Hampaan kiilteen tai kruunun murtuma 200–1 000 €

• Hampaan kruunun tai hampaan juuren murtuma 1 000–2 500 €

• Erittäin lievä aivovamma (aivotärähdys) 400–800 €

• Lievä aivovamma 1 000–3 000 €

• Keskivaikea aivovamma 4 000–9 000 €

• Vaikea aivovamma 12 000–25 000 €

• Kallonsisäinen verenvuoto 2 500-7 000 €

• Vaikea kallonsisäinen verenvuoto 12 000 – 25 000 €

• Silmäluomen ja silmän sidekalvon verenpurkauma. (”musta silmä”) 200–500 €

• Silmämunan tai silmäkuopan kudosten ruhje 500–1 500 €

• Pinnallinen sidekalvon, sarveiskalvon tai kovakalvon haava 400–1 200 €

• Lävistävä sidekalvon, sarveiskalvon tai kovakalvon haava 1 500–3 000 €

• Silmämunan rikkoutuminen tai repeämä 1 000–3 500 €

• Tärykalvon traumaattinen repeämä 500–1 500 €

• Yksittäinen kylkiluun murtuma (1–2 kylkiluuta) 800–1 500 €

• Usean kylkiluun murtuma 1 000–2 500 €

• Sarjakylkiluunmurtuma ja varstarinta 2 500–5 000 €

• Rintalastan murtuma 800–1 500 €

• Olkanivelen sijoiltaanmeno ja kiertäjäkalvosimen repeämä 1 000-2 000 €

• Kiertäjäkalvosimen yksinkertainen repeämä 1 000–2 000 €

• Kiertäjäkalvosimen laajempi repeämä 2 000–3 500 €

• Kiertäjäkalvosimen repeämä, johon liittyy lisävammoja 3 500–5 500 €

• Olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmeno 1 000–1 500 €

• Vaikea olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmeno 2 000–3 000 €

• Yksinkertainen solisluun murtuma 1 000–2 000 €

• Huomattavasti pois paikaltaan siirtynyt solisluun murtuma 2 000–3 000 €

• Pois paikaltaan siirtynyt ja pirstaleinen solisluun murtuma 3 000–6 000 €

• Yksinkertainen olkaluun murtuma 1 500–2 500 €

• Huomattavasti pois paikaltaan siirtynyt olkaluun murtuma 2 500–4 000 €

• Vaikea olkaluun murtuma 4 000–6 000 €

• Ranteen tyyppimurtuma 1 000–2 000 €

• Kyynärvarren murtuma 1 500–2 500 €

• Vaikea kyynärvarren murtuma 4 000–6 000 €

• Ranteen veneluun murtuma 1 500–2 500 €

• Vaikea ranteen veneluun murtuma 2 500-4 000 €

• Ranteen nyrjähdys tai venähdys 400–600 €

• Kämmenluun kaulan murtuma 800–1 500 €

• Muu kämmenluun murtuma 1 000–2 500 €

• Sormen nyrjähdys tai venähdys 200–800 €

• Sormen sijoiltaanmeno 500–1 500 €

• Sormen murtuma 500–1 500 €

• Vaikea sormen murtuma 2 000–4 000 €

• Sormen lievä jännevamma 500–1 000 €

• Sormen kohtalainen jännevamma 1 000–2 500 €

• Sormen vaikea jännevamma 2 500–4 000 €

• Lievä lantion vamma 200–800 €

• Keskivaikea lantion vamma 800-2 500 €

• Vaikea lantion vamma 2 500–5 000 €

• Ristiluun ja häntäluun välisen nivelen sijoiltaanmeno ja häntäluun murtuma 500–1 000 €

• Reisiluun yläosan murtuma, hoidettu puolitekonivelleikkauksella 2 000-3 000 €

• Reisiluun yläosan murtuma, hoidettu luunkiinnitysleikkauksella 3 000-4 000 €

• Vaikea reisiluun yläosan murtuma 4 000-6 000 €

• Reisiluun varren murtuma 2 000–4 000 €

• Vaikea reisiluun varren murtuma 4 000–6 000 €

• Reisiluun alaosan murtuma 2 000–4 000 €'

• Vaikea reisiluun alaosan murtuma 4 000–6 000 €

• Halkeamatyyppinen, paikallaan oleva polvilumpion murtuma 1 000–2 000 €

• Paikaltaan siirtynyt polvilumpion murtuma 2 000–3 000 €

• Polvilumpion sijoiltaanmeno 1 000–2 000 €

• Polven nivelsiteiden revähdys ilman nivelen sisäistä vammaa 1 000–2 000 €

• Polven nivelsiteiden revähdys ja nivelen sisäinen vamma (verinivel) 2 000–3 000 €

• Halkeamatyyppinen, lähes paikallaan oleva sääriluun yläosan murtuma 1 500–2 500 €

• Paikaltaan siirtynyt sääriluun yläosan murtuma 2 500–3 500 €

• Paikaltaan siirtynyt ja pirstaleinen sääriluun yläosan murtuma 3 500–6 000 €

• Paikallaan oleva sääriluun varren murtuma 1 500–2 500 €

• Paikaltaan siirtynyt sääriluun varren murtuma 2 500–3 500 €

• Paikaltaan siirtynyt ja pirstaleinen sääriluun varren murtuma 3 500–6 000 €

• Sääriluun alaosan murtuma 2 000-3 500 €'

• Vaikea sääriluun alaosan murtuma, johon liittyy nivelpinnan pirstaleisuus tai murtuman hidastunut paraneminen (lihasaitio-oireyhtymä, kiinnityksen osittainen pettäminen, luunsiirron tarve) 3 500–6 000 €

• Halkeamatyyppinen, paikallaan oleva ulko- tai sisäkehräsluun murtuma 1 000–1 500 €

• Paikaltaan siirtynyt ulko- tai sisäkehräsluun murtuma 1 500–2 500 €

• Paikaltaan siirtynyt ja pirstaleinen ulko- tai sisäkehräsluun murtuma 3 500–6 000 €

• Nilkan nivelsidevamma 500–1 000 €

• Jalkaterän hyväasentoinen murtuma 1 000–1 500 €

• Leikkausta vaativat jalkaterän taka-, keski- ja etuosan vammat ja murtumat 1 500–2 500 €

• Jalkaterän erityisen vaikea vamma 3 500–6 000 €

• Niskan venähdysvamma tai kaularangan retkahdusvamma 500–2 000 €

• Kaularangan nikaman sijoiltaanmeno tai murtuma 2 000–5 000 €

• Rinta- ja lannerangan venähdys- tai retkahdusvamma 500–1 000 €

• Rinta- ja lannerangan nikaman sijoiltaanmeno tai murtuma 1 500–4 000 €

• Vaikea rinta- ja lannerangan nikaman sijoiltaanmeno tai murtuma 4 000–8 000 €

• Selkäytimen tai hermojuurien vaurio 10 000–25 000 €

• Lievä sydämen ruhjevamma 1 500–3 000 €

• Kohtalainen sydämen ruhjevamma 3 000–4 500 €

• Vaikea sydämen ruhjevamma tai sydämen pistovamma 4 500–8 000 €

• Lievä keuhkovamma 800–1 500 €

• Kohtalainen keuhkovamma 1 500–3 500 €

• Vaikea keuhkovamma 3 500–8 000 €

• Lievä vatsaontelon sisäinen vamma 1 000–2 000 €

• Kohtalainen vatsaontelon sisäinen vamma 2 000–4 500 €

• Vaikea vatsaontelon sisäinen vamma 5 000–15 000 €

• Sormen amputoituminen 2 000–5 000 €

• Ranteen amputoituminen 2 500–6 000 €

• Ranteen takaisinistutus 4 000–8 000 €

• Alaraajan amputoituminen nilkasta tai jalkaterästä mukaan lukien varpaat 500–4 000 €

• Jalkaterän takaisinistutus 1 000–6 000 €

• Alaraajan amputoituminen reidestä tai säärestä 1 500–10 000 €

  Alaraajan takaisinistutus 3 500–18 000 €

• Päänahan irtirepeäminen 1 000–10 000 €

• Korvalehden irtirepeäminen 500–3 500 €

• Nenän irtirepeäminen 1 000–5 000 €

• Lyhytaikainen kivun tunne (kipu, johon ei liity kudosvauriota) –200 €

• Voimakas lyhytaikainen kivun tunne (kipu, johon ei liity kudosvauriota) –500 €

• Erittäin voimakas ja hetkellistä pitkäaikaisempi kivun tunne (kipu, johon ei liity kudosvauriota) 500–1 500 €

• Kiputila (särky, johon ei liity kudosvauriota, esim. CRPS) 500–1 500 €

• Voimakas kiputila (särky, johon ei liity kudosvauriota, esim. CRPS) 1 000–6 000 €

• Sietämätön kiputila (särky, johon ei liity kudosvauriota, esim. CRPS) 4 000–12 000 €

• Akuutti stressireaktio 300–1 000 €

• Traumaperäinen stressihäiriö 1 500–8 000 €

• Sopeutumishäiriö 500–2 000 €

• Lievä masennus 500–2 000 €

• Keskivaikea masennus 2 000–4 000 €

• Vaikea masennus 4 000–9 000 €

Aloitetaan sillä, että osakeyhtiön osakkaiden kannattaa tehdä osakassopimus.

Jatketaan sillä, että osakeyhtiölain säännökset eivät välttämättä anna kovin paljon apuja, mikäli joku osakkaista tavalla tai toisella törttöilee (toimii osakeyhtiön tai muiden osakkaiden edun vastaisesti). Osakeyhtiölaissa on kuitenkin säännöksiä tilanteessa, jossa joku osakkeenomistajista käyttää vaikutusvaltaansa väärin. Tässä artikkelissa käsitellään vain lunastusvelvollisuutta (OYL 23:1), ei siis yhtiön määräämistä selvitystilaan (OYL 23:2).

Osakeyhtiölain mukaan osakkeenomistajan on toisen osakkeenomistajan kanteesta velvoitettava määräajassa lunastamaan tämän osakkeet, jos:

1. osakkeenomistaja on tahallaan väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa yhtiössä myötävaikuttamalla 1 luvun 7 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen taikka muuhun tämän lain rikkomiseen tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen; sekä

2. toisen osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn jatkumiselle sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Lunastushinnaksi on määrättävä se käypä hinta, joka osakkeella olisi ilman vaikutusvallan väärinkäyttöä. Käyvän hinnan määrittelyä en käy läpi tässä artikkelissa.

Lunastuksen edellytyksenä on toisin sanoen, että A) osakkeenomistaja B) on tahallaan C) väärinkäyttänyt vaikutusvaltaansa myötävaikuttamalla yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseen päätökseen, osakeyhtiölain rikkomiseen tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen ja D) loukatun osakkeenomistajan oikeussuoja edellyttää hänen osakkeidensa lunastamista, kun otetaan huomioon todennäköisyys vaikutusvallan väärinkäytön jatkumiselle ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Kaikkien näiden edellytysten on siis täytyttävä, jotta oikeus lunastukseen voisi olla olemassa. Edellytykset ovat tiukat ja käräjillä näiden edellytysten täyttymisen toteennäyttäminen voi olla vaikeaa.

Käytännössä vaikutusvallan väärinkäyttäminen lienee mahdollista vain, jos vaikutusvallan väärinkäyttäjänä on osakkeenomistaja/osakkeenomistajat, jolla/joilla on merkittävää vaikutusvaltaa esim. osakeomistukseen perustuen. Lainmukainen vaikutusvallan täysimääräinenkin käyttäminen on siis tietty sallittua, ainoastaan vaikutusvallan väärinkäyttäminen on kiellettyä.

Yhdenvertaisuusperiaatteen (OYL 1:7) rikkomisen osalta oikeuskirjallisuudessa on mainittu yhtenä rikkomisen tapana vähemmistöosakkeenomistajien näännyttäminen, jolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osakeyhtiö maksaa ylisuuria palkkioita tai palkkoja enemmistöosakkeenomistajille, jolloin voiton ja osinkojen määrän väheneminen koituu vähemmistöosakkeiden vahingoksi. Myötävaikuttaminen osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen rikkomiseen voi puolestaan toteutua siten, että osakkeenomistaja, joka on myös hallituksen jäsen, painostaa yhtiön hallitusta lain tai yhtiöjärjestyksen vastaiseen menettelyyn. (Osakeyhtiölaki II, Airaksinen, Pulkkinen ja Rasinaho 2018).

Lain esitöiden mukaan oikeussuojan tarvetta harkitaan kokonaisarvioinnilla, mutta merkitystä on erityisesti sillä, onko loukatulla osakkeenomistajalla käytettävissä muita keinoja kuin vaikutusvallan väärinkäyttöön vetoaminen. Tämä ei kuitenkaan suoraan tarkoita sitä, että kaikki muut keinot olisi käytettävä ennen kuin vaikutusvallan väärinkäyttöön on mahdollista vedota. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että millä keinoilla loukatulla osakkeenomistajalla on mahdollisuus tosiasiassa päästä oikeuksiinsa. Toisinaan esimerkiksi pelkkä vahingonkorvauksen vaatiminen ei välttämättä ole kovinkaan tehokas tai käyttökelpoinen oikeussuojakeino.

Lain esitöiden mukaan jos vaikutusvallan väärinkäyttöä tarkoittava menettely on päättynyt eikä vaaraa väärinkäytön jatkumiselle ole, loukatulla osakkeenomistajalla ei ole perusteita vaatia osakkeidensa lunastamista. Tällöin osakkeenomistajalla saattaa toki olla oikeus vaatia esimerkiksi vahingonkorvausta.

Osakeyhtiön tilintarkastuksesta säädetään osakeyhtiölaissa ja tilintarkastuslaissa. Tilintarkastusta ei pidä sekoittaa osakeyhtiön erityiseen tarkastukseen. Osakeyhtiön erityistä tarkastusta ei pidä sekoittaa myöskään konkurssilain mukaiseen erityistarkastukseen, jossa velkojat päättävät konkurssiin menneen yhtiön tilien ja toiminnan erityistarkastuksesta, jos yhtiön kirjanpito tai muut seikat antavat siihen aihetta (konkurssilaki 9 luku 4 §). Toki tarkastuksen syyt ja tavoitteet saattavat molemmissa tilanteissa olla samankaltaiset.

Osakeyhtiön erityisestä tarkastuksesta säädetään osakeyhtiölain 7 luvun 7-10 §:ssä.

Yhtiön osakkeenomistaja voi hakea aluehallintovirastolta erityisen tarkastuksen toimittamista yhtiön hallintoon ja kirjanpitoon liittyen. Edellytyksenä kuitenkin on, että ehdotusta on käsitelty yhtiökokouksessa ja hakemuksen tekemistä on kannattanut vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakkeista.

Hakemus aluehallintovirastolle on tehtävä kuukauden kuluessa yhtiökokouksesta. Tämän jälkeen aluehallintovirasto kuulee yhtiön hallitusta tai tarkastuksen kohteena olevaa henkilöä. Aluehallintovirasto suostuu hakemukseen, jos tarkastuksen toimittamiseen on painavia syitä. Aluehallintovirasto määrää silloin yhden tai useamman erityisen tarkastajan suorittamaan tarkastuksen, jonka/joiden palkkiosta vastaa yhtiö. Tarkastuksesta annetaan lausunto yhtiökokoukselle.

Sääntelyn tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkaita. Erityinen tarkastus on keino saada tietoa esimerkiksi siitä, että onko osakkeenomistajilla perusteita vaatia osakeyhtiölain 22 luvussa tarkoitettua vahingonkorvausta yhtiön johdolta tai tilintarkastajalta. Ilman erityistä tarkastusta vähemmistöosakkailla ei välttämättä ole käytössään kovin tehokkaita keinoja selvittää tarkemmin yhtiön hallintoa ja kirjanpitoa. Osakkeenomistajathan käyttävät päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Muutoin osakkeenomistajilla ei ole mitään yleistä oikeutta päästä käsiksi esimerkiksi yhtiön kirjanpitoaineistoon tai muuhun materiaaliin.

Erityisestä tarkastuksesta annettavasta lausunnosta ei ole säädetty kovinkaan tarkasti. Lähtökohta kuitenkin on, että se tulisi antaa kirjallisesti. Lausunnon tulisi sisältää tarkastajan käsitys siitä, että onko yhtiön toiminnassa tapahtunut väärinkäytöksiä, mutta tarkastajan tehtäviin ei varsinaisesti kuulu kannanotot siitä, että onko asiassa edellytyksiä vahingonkorvausvaatimuksille tai muille vaatimuksille. Toisin sanoen lausunnon tulisi antaa tarpeelliset tiedot sitä varten, että osakkeenomistajat voivat tehdä juridisen arvion siitä, että onko heillä edellytyksiä esittää vaatimuksia esimerkiksi yhtiön johtoa kohtaan.

Erityisen tarkastajan kirjallisen lausunnon käytännön merkitys myös oikeudenkäynnissä voi olla huomattava. Ehkäpä tässä artikkelissa ei lähdetä arvioimaan lausunnon prosessioikeudellista asemaa, mutta varsinaisesti kyse ei taida olla kirjallisesta todisteesta eikä myöskään asiantuntijalausunnosta. Lausunto on ennemminkin muuta oikeudenkäyntiaineistoa, jolla on selventävää merkitystä, riippuen tietty lausunnon sisällöstä. Toki lausunnossa voidaan viitata kirjallisiin todisteisiin tai se voi itsessään sisältää kirjallisia todisteita (esim. otteita kirjanpidosta), mutta muutoin lausunnolla ei liene kovin suurta merkitystä näytön arvioinnin osalta.

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiöllä on oltava hallitus. Osakeyhtiöllä voi olla myös toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto. Tässä artikkelissa keskitytään yhtiön hallitukseen ja toimitusjohtajaan ja heidän tehtäviinsä osakeyhtiössä.

Hallituksen yleistoimivalta. Osakeyhtiölain mukaan hallituksella on yleistoimivalta yhtiössä, mikä tarkoittaa, että hallituksen on huolehdittava yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Lisäksi hallitus vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Hallitus ei vastaa kirjanpidon lainmukaisuudesta, jos yhtiöllä on toimitusjohtaja, vaan hallitus on vastuussa kirjanpidon ja toiminnan organisoinnista.

Toimitusjohtajan yleistoimivalta. Myös osakeyhtiön toimitusjohtajalla on yleistoimivaltaa yhtiössä, mikä tarkoittaa sitä, että toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Lisäksi toimitusjohtaja vastaa siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Vaikka hallitus ensisijaisesti edustaakin yhtiötä, on toimitusjohtajalla oikeus edustaa yhtiötä asiassa, joka kuuluu toimitusjohtajan tehtäviin edellä mainitulla tavalla.

Toimitusjohtaja toimii hallituksen alaisuudessa. Hallitus valitsee osakeyhtiön toimitusjohtajan, ja sillä on myös oikeus erottaa toimitusjohtaja tehtävästään. Toimitusjohtajan on osakeyhtiölain mukaan annettava hallitukselle ja hallituksen jäsenelle tiedot, jotka ovat tarpeen hallituksen tehtävien hoitamiseksi. Toimitusjohtajalla on oikeus osallistua hallituksen kokoukseen ja käyttää siellä puhevaltaa, jollei hallitus asiasta toisin päätä.

Toimitusjohtajan kannalta on hyvin olennaista, että toimitusjohtaja voi ryhtyä yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisiin ja laajakantoisiin toimiin vain, jos hallitus on hänet siihen valtuuttanut tai hallituksen päätöstä ei voida odottaa aiheuttamatta yhtiön toiminnalle olennaista haittaa. Tällöinkin hallitukselle on mahdollisimman pian annettava tieto tehdyistä toimista.

Hallitus voi yksittäistapauksessa tai yhtiöjärjestyksen määräyksen nojalla tehdä päätöksen toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluvassa asiassa silloinkin, kun yhtiöllä on toimitusjohtaja. Hallitus voi myös saattaa hallituksen tai toimitusjohtajan yleistoimivaltaan kuuluvan asian yhtiökokouksen päätettäväksi.

Jos osakeyhtiöllä on toimitusjohtaja, hän vastaa siis yhtiön juoksevasta hallinnosta. Tällöin hallitukselle jää vastuu muista, lähinnä merkittävistä ja laajakantoisista päätöksistä yhtiön liiketoimintaan liittyen. Jos yhtiössä ei ole toimitusjohtajaa, hallitus vastaa myös tästä juoksevasta hallinnosta. Osakeyhtiölaissa tehtävienjako onkin määritelty vain hyvin yleisellä tasolla, joten tulkintatilanteita saattaa syntyä.

Varsinkin osakeyhtiön sopimuskumppanin kannattanee noudattaa jonkinlaista varovaisuusperiaatetta ja edellyttää, että osakeyhtiön hallitus hyväksyy merkittävät sopimuksen yhtiön puolesta. Toki myös osakeyhtiön toimitusjohtajan kannattaa tällaisissa tilanteissa olla varovainen ja selvittää myös hallituksen kanta, jottei myöhemmin synny tulkintatilanteita siitä, että onko toimitusjohtajalla ollut kelpoisuus sopimuksen tekemiseen yhtiön puolesta.

Mikäli hallitus tai toimitusjohtaja laiminlyö vastuullaan olevia tehtäviä, hallitukselle tai toimitusjohtajalle voi olla vahingonkorvausvelvollinen osakeyhtiölaissa tarkemmin määritellyllä tavalla.

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen muuttamisesta päättää yhtiökokous. Päätös on tehtävä ns. määräenemmistöllä eli yhtiöjärjestystä voidaan muuttaa, jos yhtiökokouksessa ehdotusta kannattaa vähintään kaksi kolmasosaa (2/3) annetuista äänistä ja kokouksessa edustetuista osakkeista.

Kaikissa tapauksissa määräenemmistöpäätös ei kuitenkaan riitä. Osakkeenomistajalta on saatava suostumus yhtiöjärjestyksen muuttamiseen seuraavissa tilanteissa:

1. Osakkeenomistajan oikeutta yhtiön voittoon tai netto-omaisuuteen vähennetään yhtiöjärjestyksen määräyksellä, jonka mukaan yhtiöllä on kokonaan tai osittain muu tarkoitus kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille.

2. Osakkeenomistajan maksuvelvollisuutta yhtiötä kohtaan lisätään. Tällaisesta maksuvelvollisuuden lisäämisestä voisi olla kysymys esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiön yhtiövastikkeen korottamisessa.

3. Osakkeenomistajan oikeutta hänen osakkeensa hankkimiseen rahoitetaan ottamalla yhtiöjärjestykseen lunastuslauseke (osakkeenomistajalla, yhtiöllä tai muulla henkilöllä on oikeus lunastaa muulta omistajalta kuin yhtiöltä toiselle siirtyvä osake) tai suostumuslauseke (osakkeen hankkimiseen luovutustoimin vaaditaan yhtiön suostumus).

4. Osakkeenomistajan osakkeeseen perustuvaa etuoikeutta osakkeisiin rajoitetaan. Etuoikeudella tarkoitetaan osakeannissa osakkeenomistajan etuoikeutta annettaviin osakkeisiin samassa suhteessa kuin osakkeenomistajalla ennestään on yhtiön osakkeita.

5. Osakkeenomistajan oikeutta vähemmistöosinkoon rajoitetaan. Vähemmistöosingolla tarkoitetaan tiivistettynä sitä, että osinkona on jaettava vähintään puolet tilikauden voitosta, , jos sitä vaativat osakkeenomistajat, joilla on vähintään yksi kymmenesosa (1/10) kaikista osakkeista.

6. Osakkeenomistajan osakkeeseen liitetään lunastusehto, jonka mukaan yhtiöllä on oikeus tai velvollisuus hankkia tai lunastaa yhtiön osakkeita.

7. Yhtiön oikeutta vahingonkorvaukseen yhtiön johdolta, osakkeenomistajalta, yhtiökokouksen puheenjohtajalta tai tilintarkastajalta rajoitetaan. Yhtiöjärjestyksessä ei voida kuitenkaan missään tilanteessa rajoittaa yhtiön oikeutta vahingonkorvaukseen, jos vahinko on aiheutettu rikkomalla säännöksi, joista ei voida poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksellä taikka muuten tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta.

8. Samanlajisten osakkeiden tuottamisen oikeuksien keskinäistä suhdetta muutetaan ja muutos koskee kyseessä olevan osakkeenomistajan osakkeita.

9. Osakkeita lunastetaan suunnatusti, jolloin osakkeenomistajan on luovutettava osakkeita yhtiölle vastikkeetta tai vastiketta vastaan muuten kuin osakkeenomistajien omistamien osakkeiden suhteessa.

10. Päätetään yritysmuodon muuttamisesta.

AA, VT Jonne Rantanen, jonne.rantanen@lakihhr.fi, puh. 050 409 3979

Lähtökohta on, että yhtiökokouksessa saadaan päättää vain sellaisesta asiasta, joka on nimenomaisesti mainittu kokouskutsussa tai joka on yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan käsiteltävä kokouksessa. Tässä artikkelissa ei nyt käsitellä sitä, että minkälainen kokouskutsun pitää sisällöltään olla, koska siinäkin piilee omat hankaluutensa, varsinkin jos osakkeenomistajat ovat riitaisia.

Kokouskutsu ja sen sisältö ovat olennaisia siksi, että muutoin kokoukseen valmistautuminen olisi käytännössä mahdotonta ja osakkeenomistajien olisi aina oltava läsnä kokouksissa tietääkseen päätettävistä asioista, vaikka kokous olisi sisällöltään sellainen, ettei se kiinnostaisi osakkeenomistajaa pätkän vertaa. Pelkästään kahvi- ja pullatarjoilujen hinta kasvaa sietämättömäksi, jos kaikki osakkeenomistajat osallistuvat joka kerta kaikkiin yhtiökokouksiin.

Varsinaisessa yhtiökokouksessa on aina päätettävä tietyistä osakeyhtiölaissa mainituista asioista. Näitä asioita ovat esimerkiksi:

• tilinpäätöksen vahvistaminen

• taseen osoittaman voiton käyttämisestä päättäminen

• päättäminen vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja toimitusjohtajalle

• tilintarkastajan valinta ja tilintarkastajan palkkio

• muut yhtiöjärjestyksen mukaan varsinaisessa yhtiökokouksessa käsiteltävät asiat

Toki yhtiökokouksessa voidaan aina tehdä itsestään selvät päätökset, kuten yhtiökokouksen puheenjohtajan valinta, ja ääniluettelon vahvistaminen.

Yhtiökokouksessa voidaan myös aina tehdä ns. suositusluonteisia päätöksiä esimerkiksi yhtiön liiketoimintaan liittyen. Tällaisilla päätöksillä voi olla ohjaavaa vaikutusta siihen, että miten yhtiön johto käytännön liiketoimintaa pyörittää. Toisaalta todennäköistä kuitenkin on, että yhtiön johto on paremmin perillä yhtiön tilanteesta ja liiketoiminnasta, jolloin käsitykseni mukaan osakkeenomistajien kannattaa lähtökohtaisesti jättää päätöksenteko tältäkin osin johdolle.

Kokouskutsussa mainitut asiat pitäisi olla sillä tavalla kirjoitettu, että osakkeenomistajat pystyvät helposti arvioimaan, mitä kaikkea yhtiökokouksessa voidaan päättää. Toisin sanoen käsiteltävät asiat on mainittava kutsussa niin selvästi, että osakkeenomistajat ymmärtävät, mistä on kysymys. Tämä ei oikein anna tulkinta-apua kovinkaan paljon yksittäisissä tapauksissa, mutta toisaalta, kun päätettävien asioiden kirjo on niin valtava, lainsäädännössä parempaa ohjeistusta ei ole mahdollistakaan antaa.

Joitain tarkempia esimerkkejä löytyy oikeuskirjallisuudesta. Allan Huttusen (Osakeyhtiön yhtiökokouksesta, 1984) mukaan:

• kun päätetään liikkeen luovutuksesta, ei ole riittävää, että kokouskutsussa todetaan “sopimuksesta päättäminen”, vaan pitäisi todeta esim. “liikkeen luovuttaminen yhtiö X:lle”

• kun päätetään hallituksen palkkioiden korottamisesta, on riittävää todeta “hallituksen palkkioiden korottaminen”, tarkkaa määrää ei siis tarvitse mainita

• toimielinten jäsenten valintaan ei riitä, että kokouskutsussa mainitaan “vaalit”, vaan pitää mainita, minkä yhtiön elimen jäsenten vaalista on kyse

Yhtiökokouksessa voidaan kuitenkin tehdä vastaehdotuksia yhtiökokouksen kokouskutsun päätösehdotuksiin. Näistä vastaehdotuksista ei siis tarvitse mitenkään etukäteen ilmoittaa. Sen tulkinta, että onko kysymyksessä kutsussa mainitun asian vastaehdotus vai täysin uusi ehdotus, voi kuitenkin olla vaikeaa. Täysin uusista ehdotuksista ei siis voida tehdä päätöstä yhtiökokouksessa.

AA, VT Jonne Rantanen, jonne.rantanen@lakihhr.fi, puh. 050 409 3979

Näin juhannuksen kynnyksellä sylkäistään vielä yksi artikkeli ulos.

Täsmennetään näin aluksi pari käsitettä. Tämä artikkeli on kirjoitettu osakkeenomistajan näkökulmasta. Tämä artikkeli ei siis koske esim. osakeyhtiön osakkeenomistajia hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Asiamiehellä tarkoitetaan yleisemminkin sellaista valtuutettua henkilöä, joka toimii ja esiintyy päämiehensä puolesta siten, että päämies ei ole paikalla. Avustajalla puolestaan tarkoitetaan sellaista (valtuutettua henkilöä), joka avustaa päämiestään siten, että päämies on kuitenkin samanaikaisesti paikalla. Tälleen tiivistettynä.

Osakkeenomistaja saa aina käyttää oikeuttaan yhtiökokouksessa asiamiehen välityksellä. Tietty asiamiehellä pitää olla valtakirja taikka muu luotettava selvitys siitä, että hän on oikeutettu edustamaan osakkeenomistajaa. Asiamies voi olla asianajaja, mutta muutkin henkilöt tai vaikkapa yhtiötkin voivat toimia asiamiehenä, kunhan valtuutus on kunnossa. Osakkeenomistajalla tai tämän asiamiehelläkin voi olla yhtiökokouksessa myös avustaja. Avustajakin voi olla asianajaja tai muukin henkilö. Vajaavaltainen henkilö ei kuitenkaan voi toimia asiamiehenä, mutta avustajana vajaavaltainen voi toimia. Tietty vajaavaltaisen avustajan käyttämisen järkevyys voi olla kyseenalaista. Kaikkein huonoin tilanne on kuitenkin se, kun valitsee asiamiehekseen niin huonon asianajajan, että tämä asianajaja tarvitsee avustajakseen toisen osaavamman asianajajan. Eikun vielä huonompi tilanne taitaa olla se, että valitsee huonon asianajajan, joka valitsee avustajakseen vielä huonomman ja lisäksi vajaavaltaisen lakimiehen.

Oikeus käyttää asiamiestä tai avustajaa yhtiökokouksissa ovat oikeuksia, joita ei voi yhtiöjärjestyksessä rajoittaa. Osakassopimuksessa sen sijaan saattaisi osakkaita sitovasti olla määrättävissä, että asiamiestä tai avustajaa ei saa käyttää. Äkkiseltään mietittynä tällaisen sopimusmääräyksen rikkominen johtaisi osakassopimuksessa määriteltyihin sanktioihin, mutta kokouksessa olisi joka tapauksessa mahdollisuus käyttää asiamiestä tai avustajaa.

Varsinkin niissä tilanteissa, joissa osakkeenomistajat keskenään taikka osakkeenomistajat ja hallitus ovat riitaantuneita, saattaa olla järkevää miettiä asiamiehen tai avustajan käyttämistä käytännönkin näkökulmasta. Erityisesti pienemmissä osakeyhtiöissä, asianajajan käyttäminen asiamiehenä saattaa rauhoittaa keskustelua ja edistää sovinnollisuutta. Kuitenkin, jos yhtiökokoukseen täysin yllätyksellisesti raahataan asianajaja, saattaa se aiheuttaa epäilyksiä ja jopa vaikeuttaa päätöksentekoa. Suosittelen siis vähintään avoimuutta tässäkin tilanteessa. Jos joku haluaa täsmennyksen vähintään-sanan käytölle, niin suosittelen vähintään avoimuutta mutta myös joustavuutta ja elämänmyönteisyyttä.

Asianajajan käyttäminen maksaa enkä lähtökohtaisesti toimi osakkeenomistajan asiamiehenä tai avustajana pienempien osakeyhtiöiden riitaisissa yhtiökokouksissa, ellen pidä sitä ainoana mahdollisena keinona riitojen ratkaisemiseen. Jos siis haluatte todennäköisesti kieltävän vastauksen, niin tällaisessa tilanteessa kannattaa soitella nimenomaan minulle (sarkasmivaroitus ja juhannustervehdys).

AA, VT Jonne Rantanen

jonne.rantanen@lakihhr.fi

puh. 050 409 3979

Osakeyhtiölain 5 luvun 4 §:n mukaan ylimääräinen yhtiökokous on pidettävä, jos tilintarkastaja tai osakkeenomistajat, joilla on yhteensä kymmenesosa tai yhtiöjärjestyksessä määrätty pienempi osa kaikista osakkeista, vaativat sitä kirjallisesti tietyn asian käsittelemistä varten. Kokouskutsu on yksityisessä osakeyhtiössä toimitettava kahden viikon kuluessa vaatimuksen saapumisesta.

Säännös on olennainen osa vähemmistöosakkeenomistajien suojaa. Vähemmistö lasketaan lähtökohtaisesti kaupparekisteriin merkityn osakemäärän perusteella, mutta yhtiön omistamia osakkeita ei oteta laskennassa huomioon. Vaikka yhtiössä olisi äänivallattomia osakkeita, myös nämä otetaan huomioon. Olennaista on siis osakkeiden määrä eikä osakkeiden tuottama äänimäärä.

Säännöksestä ei voida poiketa yhtiöjärjestyksen määräyksellä, koska kysymys on edellä mainituin tavoin vähemmistönsuojasäännöksestä. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että myös vähäisemmällä osakemäärällä on oikeus vaatia ylimääräisen yhtiökokouksen järjestämistä. Osakassopimuksella oikeutta vaatia ylimääräistä yhtiökokousta voidaan sinänsä rajoittaa, mutta olennaista on ymmärtää, että osakassopimuksella määrätään osakkeenomistajien välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, kun taas osakeyhtiölaki ja yhtiöjärjestys määrää tältä osin osakkeenomistajien oikeuksista ja velvollisuuksista suhteessa yhtiöön. Siten osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen määräyksiä ei varsinaisesti voida osakassopimuksella kumota.

Vaatimus on esitettävä kirjallisesti sille toimielimelle, jonka tehtävänä on kokouksen kutsuminen koolle. Yleensä kysymys on siis yhtiön hallituksesta.

Kuten säännöksessä todetaan, ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista on vaadittava tietyn asian käsittelemistä varten. Lisäksi asia on riittävästi yksilöitävä. Oikeuskirjallisuuden mukaan on epäselvää, että minkälaista asiaa käsittelemään ylimääräinen yhtiökokous voidaan kutsua, mutta yleisesti säännöstä tulkitaan laajasti siten, että kysymys voi olla mistä tahansa asiasta, joka ylipäätään voidaan yhtiökokouksessa käsitellä.

Jos hallitus ei vaatimuksesta huolimatta kutsu ylimääräistä yhtiökokousta koolle, aluehallintovirasto voi osakkeenomistajien hakemuksesta oikeuttaa hakijan kutsumaan kokous koolle yhtiön kustannuksella. Mikäli kokouskutsun toimittamisesta kieltäydytään perusteetta, saattavat hallituksen jäsenet olla vahingonkorvausvastuussa laiminlyönnistään.

Riitaisuudet ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumiseen liittyen viestittävät usein suuremmista ongelmista yhtiön hallinnon ja/tai osakkeenomistajien välillä. Tällaisessa tilanteessa kannattanee ylimääräisen yhtiökokouksen kutsumisvelvollisuuden tarkan tulkinnan lisäksi arvioida sitä, että olisiko yhtiön hallinnon ja osakkeenomistajien välillä syytä neuvotella ja sovitella varsinaisia ongelmia. Muotoseikoista riiteleminen ei useinkaan ole hedelmällistä.

Osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n mukaan osakeyhtiön varsinaisessa yhtiökokouksessa on päätettävä muun muassa vastuuvapaudesta hallituksen jäsenille, hallintoneuvoston jäsenille ja toimitusjohtajalle.

Päätös voi koskea ainoastaan niitä henkilöitä, jotka ovat olleet edellisen tilikauden aikana yhtiön hallituksessa, hallintoneuvostossa taikka toimitusjohtajana. Sama koskee myös hallituksen varajäseniä ja toimitusjohtajan sijaisia. Tällöin vastuuvapautta koskeva päätös voi siis kohdistua myös sellaisiin johtohenkilöihin, jotka ovat edellisen tilikauden alussa olleet johtotehtävissä yhtiössä, mutta joita ei edellisen tilikauden varsinaisessa yhtiökokouksessa enää valittu johtotehtäviin.

Lähtökohta on, että jos yhtiökokouksessa tehdään vastuuvapauspäätös, niin yhtiö omalta osaltaan luopuu esittämästä vahingonkorvausvaatimuksia yhtiön koko johtoa tai vain osaa yhtiön johdosta kohtaan. Päätös voi siis olla myös sen sisältöinen, että sitä rajataan vain tiettyihin henkilöihin. Selvää tietty on, että myönnetystä vastuuvapaudesta huolimatta muut tahot kuin yhtiö voi edelleen vaatia korvauksia yhtiön johdon aiheuttamasta vahingosta.

Huomionarvoista on, että vastuuvapauspäätös voi vapauttaa johdon jäsenet tai jäseniä vastuusta ainoastaan, jos yhtiökokoukselle on annettu oikeat ja riittävät tiedot mahdollisen korvausvaatimuksen perusteena olevasta päätöksestä tai toimenpiteestä. Osakeyhtiölain 22 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan yhtiökokouksen päätös vastuuvapauden myöntämisestä ei ole sitova, jos yhtiökokoukselle ei ole annettu olennaisesti oikeita ja riittäviä tietoja korvausvelvollisuuden perusteena olevasta päätöksestä tai toimenpiteestä. Päätös ei myöskään sido yhtiön konkurssipesää tai yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettua selvittäjää, jos yhtiö asetetaan konkurssiin tai saneerausmenettely aloitetaan hakemuksesta, joka tehdään kahden vuoden kuluessa päätöksestä.

Koska yleistä on, ettei edellä mainittuja tietoja juurikaan anneta yhtiökokoukselle, niin yhtiökokouksen myöntämän vastuuvapauden merkitys voi osoittautua vähäiseksi. Yhtiökokouksella tai osakkeenomistajilla ei ole myöskään mitään oma-aloitteista velvollisuutta erikseen selvittää mahdollisia yhtiön johdon väärinkäytöksiä tai vahinkojen aiheuttamista, joten merkitystä on ainoastaan sillä, että mitä tietoja yhtiön johto oma-aloitteisesti ja aktiivisesti antaa yhtiökokoukselle.

Veikkaisin, että jos yhtiön johto tietää mahdollisesti aiheuttaneensa vahinkoa yhtiölle, niin yöt ovat hikisiä ja tuskaisia, mikäli tiedot tällaisesta mahdollisesta vahingosta jätetään omaan tietoon - ainakin jos kyse on merkityksellisestä vahingosta. Tällöin ei tosiaan kannata myöskään tuudittautua siihen tosiasiaan, että yhtiö voi myöntää tai on myöntänyt vastuuvapauden, kun sillä todennäköisesti ei ole mitään merkitystä.

Ensisijaisesti suosittelen tekemään päätökset yhtiössä huolellisesti ja siten, että olennaiset päätökset ja niiden perustelut kirjataan ylös. Kannattaa muistaa, että liiketoiminnassa tehdään myös huonoja päätöksiä, jotka voivat osoittautua yhtiölle taloudellisesti kannattamattomiksi tai tappiollisiksi, mutta kunhan päätökset on tehty huolella ja harkiten, niin silloin ei vielä lähtökohtaisesti ole kyse vahingon aiheuttamisesta, vaan liiketoimintariskin realisoitumisesta.

Toissijaisesti, mikäli vahinkoa pääsee kuitenkin syntymään, tulee harkita sitä, että kerrotaanko mahdollisesta ongelmasta aktiivisesti yhtiökokoukselle vai jätetäänkö kertomatta ja toivotaan, ettei yhtiökokous tästä vahingosta saisi myöskään myöhemmin tietää. Ensimmäisen vaihtoehdon osalta ohjat ovat edelleen ainakin jossain määrin johdon käsissä, koska tilannetta voidaan selvittää ja perustella hieman suotuisimmissa olosuhteissa kuin jälkikäteen ns. housut kintuissa, kun ongelma on selvinnyt jotain muuta kautta. Jos et osaa päättää, niin soittele ja selvitellään luottamuksellisesti.

Jonne Rantanen, AA, VT

puh. 050 409 3979

Usein varsinkin pienemmissä osakeyhtiöissä yhtiön osakkeenomistajat tavalla tai toisella tosiasiallisesti tekevät yhtiötä koskevia päätöksiä taikka ohjaavat yhtiön toimintaa. Juridisesti osakkeenomistajalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista yleistoimivaltaa tehdä päätöksiä yhtiössä tai edustaa yhtiötä.

Osakeyhtiössä osakkeenomistajat käyttävät päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Osakkeenomistajat voivat toki yhtiökokousta pitämättä yksimielisinä tehdä päätöksiä, mutta vain sellaisista asioista, jotka kuuluvat yhtiökokouksen päätettäväksi. Edes yhtiön ainoa osakkeenomistaja ei siis voi muulla tavoin tehdä päätöksiä yhtiössä eikä toimia yhtiön puolesta, ellei tällä osakkeenomistajalla ole päätösvaltaa tai edustamisoikeutta esimerkiksi sen vuoksi, että hän on yhtiön hallituksessa.

Yhtiökokous voi tosin määrätä, että yhtiökokous päättää toimitusjohtajan ja hallituksen yleistoimivaltaan kuuluvasta asiasta.

Kokonaan toinen asia on, että yhtiön hallituksen kannattaa jossain määrin olla kartalla siitä, että minkälaiset päätösehdotukset tulevat saamaan yhtiökokouksessa tarvittavan äänimäärän osakkeenomistajilta. Tästä syystä osakkeenomistajien mielipiteet yhtiössä tehtävistä päätöksistä saavat merkityksensä myös yhtiön hallituksessa.

Osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiötä johtaa ja edustaa yhtiön hallitus ja mahdollinen toimitusjohtaja. Hallitus huolehtii yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestyksestä. Hallitus vastaa myös yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä. Mahdollinen toimitusjohtaja puolestaan hoitaa yhtiön juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Yhtiön jokapäiväisessä toiminnassa osakkeenomistajien ja yhtiön johdon roolien selkeä erillään pitäminen ei välttämättä näytä merkitykselliseltä, mutta muun muassa vastuukysymyksien osalta roolien erillään pitäminen on tärkeää. Erityisesti sellaisessa yhtiössä, jossa osakkeenomistajina ja yhtiön hallituksen jäseninä on eri henkilöitä, tämä on olennaista. Jos esimerkiksi enemmistöosakkeenomistajalla on jatkuvasti tarve pyrkiä puuttumaan yhtiön johdon tekemiin päätöksiin, tulee osakkeenomistajan arvioida sitä, että olisiko hallituksen kokoonpanoa tarvetta muuttaa yhtiökokouksessa.

Kehotan matalalla kynnyksellä tarttumaan puhelimeen ja kysäisemään lakimieheltä tai esimerkiksi Yrittäjien neuvontapuhelimesta, mikäli tällaisissa asioissa tulee epäselvyyksiä.

Osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n mukaan osakeyhtiön johdon tehtävänä on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Säännöstä ei kannata suoraan sekoittaa osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:ssä säänneltyyn toiminnan tarkoitukseen (Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin), vaikka sinällään myös johdon tehtävänä on toteuttaa kyseistä yhtiön toiminnan tarkoitusta, ja lähtökohtaisesti yhtiön etu samaistuu osakkeenomistajien etuun.

Osakeyhtiölain 6 luvun 1 §:n mukaan yhtiön on oltava hallitus, mutta sillä voi olla myös toimitusjohtaja ja hallintoneuvosto. Yhtiön johdolla tarkoitetaan siis hallituksen jäseniä ja toimitusjohtajaa sekä mahdollisia hallintoneuvoston jäseniä. Tavanomaisissa PK-sektorin osakeyhtiöissä johto koostuu kuitenkin hallituksen jäsenistä ja toimitusjohtajasta, mikäli sellainen on valittu.

Lain mukaan johdon on toimittava siis huolellisesti. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että johdon on toimittava aktiivisesti yhtiön edun mukaisesti. Mikäli jokin tarpeellinen toimi jätetään siis tekemättä, on tällainen laiminlyöntikin huolellisuusvelvollisuuden vastaista toimintaa.

Liiketoimintaan kuuluu kuitenkin olennaisesti epävarmuus, mistä syystä johdon huolellisuutta ei tule mitata pelkästään sillä perusteella, että onko johdon tekemä päätös johtanut yhtiön kannalta hyvään vai huonoon lopputulokseen. Lähtökohtaisesti riittävää on, että johto hankkii hyvän liiketavan edellyttämässä laajuudessa tietoa päätöksenteon tueksi. Huolellisuusvelvollisuus korostuu sitä mukaa mitä suuremmasta riskinotosta tai kauaskantoisemmasta päätöksestä on kyse.

Lain esitöiden mukaan johto toimii riittävän huolellisesti, mikäli 1) päätöksen taustaksi on hankittu tilanteen edellyttämä asianmukainen tieto, 2) tämän tiedon perusteella on tehty yhtiön edun näkökulmasta johdonmukainen päätös ja 3) mahdolliset johdon jäsenten eturistiriidat eivät ole vaikuttaneet päätökseen. Näiden ohjenuorien lisäksi usein jää huomioimatta, että tällaisen riittävän huolellisen päätöksenteon dokumentointiin tulee panostaa. Vaikka johto olisi toiminut päätöksenteossaan huolellisesti, mahdollisessa riitatilanteessa huolellisen toimimisen toteennäyttäminen voi olla hankalaa, mikäli asiasta on olemassa vain johdon oma suullinen kertomus eikä minkäänlaista kirjallista dokumentaatiota.

Osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:ssä säädetään myös johdon lojalitettivelvollisuudesta (yhtiön edun edistäminen), joka edellyttää muun muassa sitä, että johdon on asetettava yhtiön ja osakkeenomistajien etu oman etunsa edelle eikä johto voi pyrkiä edistämään vain tiettyjen osakkeenomistajien etua.

Huolellisuusvelvollisuuden rikkominen saattaa johtaa myös vahingonkorvausvelvollisuuteen, mikäli johdon jäsen on tehtävässään huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle vahinkoa.

Onnellista maanantaita. Parempien juttujen puutteessa kirjoitan parista uudistuksesta 1.7.2019 alkaen.

Kiitos rahanpesulainsäädännön ja asiakkaan tuntemista koskevien EU-direktiivien, yritysten tulee ilmoittaa niin sanotut tosiasialliset edunsaajat kaupparekisteriin aikavälillä 1.7.2019 - 1.7.2020. Tosiasiallisella edunsaajalla tarkoitetaan henkilöä, joka omistaa yli 25% yhtiön osakkeista tai käyttää yli 25% äänivaltaa yhtiössä. Äänivaltaa voidaan käyttää suoraan omissa nimissä tai välillisesti esimerkiksi toisen yhtiön kautta. Velvollisuus koskee osakeyhtiöitä ja osuuskuntia. Avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden tulee tehdä ilmoitus silloin, kun edunsaajana on muu henkilö kuin yhtiömies. Kuitenkaan esimerkiksi toiminimellä liiketoimintaa harjoittavien henkilöiden, asunto-osakeyhtiöiden tai yhdistysten ei tarvitse tällaista ilmoitusta tehdä.

Toinen yrittäjien tai yrittäjiksi haluavien kannalta toivotumpi uudistus on, että osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus poistuu 1.7.2019 alkaen. Tämän uudistuksen jälkeen on yhä vaikeampia keksiä syitä sille, että miksi liiketoimintaa pitäisi harjoittaa missään muussa kuin osakeyhtiömuodossa, jolloin yrittäjän asema saattaa olla suojatumpi. Toki osakeyhtiön pyörittämisessä on jonkin verran enemmän lakisääteisiä velvollisuuksia, muun muassa kirjanpitoon liittyen, mutta keskivertohuolellinen yrittäjä kykenee nämä velvollisuudet toki hoitamaan. Osakeyhtiö voidaan siis 1.7.2019 jälkeen perustaa ilman osakepääomaa, kun se on aiemmin ollut 2.500 euroa. Perustettavan yhtiön osakkeista ei siis tarvitse maksaa mitään ja yhtiön osakepääomaksi voidaan merkitä 0 euroa.

Toinen vaihtoehto on, että osakkeista maksettava merkintähinta merkitään kokonaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon eli SVOP-rahastoon. Ennen 1.7.2019 rekisteröity osakeyhtiö voi myös 1.7.2019 jälkeen alentaa osakepääomaansa vaikka 0 euroon, kunhan yhtiöjärjestyksessä ei ole määrätty, että osakkeella on nimellisarvo.

Jonne Rantanen, puh. 050 409 3979, jonne.rantanen@lakihhr.fi

Osakeyhtiölain 1 luvun 4 §:n mukaan osake voidaan rajoituksitta luovuttaa ja hankkia, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Säännös ilmentää periaatetta osakkeiden vapaasta luovutettavuudesta. Periaate voi kuitenkin olla hieman harhaanjohtava, sillä käytännössä yksityisissä osakeyhtiöissä osakkeiden luovuttamista rajoitetaan lähes säännönmukaisesti. Osakkeiden luovuttamista rajoitetaan usein osakassopimuksissa, mutta tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan niitä rajoituksia, jotka voidaan toteuttaa osakeyhtiölain sallimissa rajoissa ja nimenomaan yhtiöjärjestyksessä.

Osakeyhtiölaissa sallittuja vaihdannanrajoituslausekkeita ovat lunastus- ja suostumuslausekkeet. Osakeyhtiölain 3 luvun 7 §:n mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että osakkeenomistajalla, yhtiöllä tai muulla henkilöllä on oikeus lunastaa muulta omistajalta kuin yhtiöltä toiselle siirtyvä osake (lunastuslauseke). 8 §:n mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä, että osakkeen hankkimiseen luovutustoimin vaaditaan yhtiön suostumus (suostumuslauseke).

Vaikka osakeyhtiölain perusteella osakkeiden luovutettavuutta voidaan rajoittaa vain edellä mainituilla lausekkeilla, on korkein oikeus kuitenkin joutunut arvioimaan, että voidaanko yhtiöjärjestyksessä määrätä muunlaisista rajoituksista taikka lunastus- ja suostumuslausekkeita muistuttavista rajoituksista. Tulkinnanvaraista on esimerkiksi niin sanottujen drag-along ja tag-along-lausekkeiden sisällyttäminen yhtiöjärjestykseen. Todettakoon, että kyseiset lausekkeet ovat melko yleisiä osakassopimuksissa.

Drag-along-lausekkeella tarkoitaan sitä, että enemmistäosakas voi pakottaa vähemmistöosakkaat myymään osakkeensa enemmistäosakkaan mukana. Käytännön tasolla lauseke voi olla enemmistöosakkaalle hyvinkin merkityksellinen, koska usein potentiaaliset ostajat haluavat ostaa yhtiön osakkeita vain, mikäli heillä on mahdollisuus ostaa koko yhtiön osakekanta kerralla. Drag-along-lauseke puolestaan on eräänlainen peilikuva edellä mainitulle. Lauseke antaa vähemmistöosakkaille oikeuden myydä osakkeensa enemmistöosakkaan mukana, mikäli vähemmistöosakkaat niin haluavat.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä on kyseisten lausekkeiden osalta tulkittu niin, että lausekkeiden hyväksyttävyys riippuu siitä, että millä tavalla määräykset tosiasiallisesti rajoittavat vapaan vaihdannan periaatetta. Jos hyväksytään lähtökohdaksi se, että tag-along ja drag-along-lausekkeiden käyttäminen ennemminkin edistää osakkeiden vaihdantaa kuin rajoittaa sitä, niin lausekkeet voisivat olla hyväksyttäviä.

Ainakin pk-sektorin osakeyhtiöiden kannattanee suhtautua lausekkeiden käyttämiseen yhtiöjärjestyksessä varauksella, jottei epäselvyyksiä synny. Osakassopimuksissa näitä määräyksiä ja muita vastaavanlaisia määräyksiä voidaankin sitten käyttää mielin määrin, jotta osakassopimuksesta saadaan mahdollisimman pitkä ja vaikeaselkoinen ja siten myös sellainen, että se todennäköisesti aiheuttaa riitaisuuksia myös tulevaisuudessa (lausetta on tulkittava päinvastoin-periaatteella).

Varatuomari Jonne Rantanen

jonne.rantanen@lakihhr.fi

puh. 050 409 3979

Helsingin hovioikeus antoi 30.11.2018 ratkaisun rahastoyhtiön myyntijohtajan ja osakkaan irtisanomista koskevassa riita-asiassa. Kyse oli siitä, että työnantajan mukaan irtisanottu myyntijohtaja ei ollut suoriutunut työvelvoitteistaan. Olen käsitellyt samaa aihepiiriä muun muassa täällä.

Yhtiön henkilökunta oli koostunut kolmesta osakkaasta ja yhdestä toimistotyöntekijästä. Irtisanottu osakas oli siis toiminut myös myyntijohtajana. Myyntijohtajalle annettiin varoitus 18.5.2015 sillä perusteella, että hän on laiminlyönyt työvelvoitteitaan uusasiakashankinnassa ja yhtiön myyntiprosessin kehittämisessä. Myyntijohtajan työsopimus irtisanottiin 12.6.2015, mutta myyntijohtajalta oli jo 5.6.2015 otettu pois yhtiön avaimet sekä luottokortti.

Työsopimuslain lähtökohtana on, että työntekijää ei saa edes asianmukaisilla perusteilla irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Antamalla varoituksen työnantaja luopuu vallastaan reagoida varoituksen kohteena olleeseen työntekijän menettelyyn ankarammin. Mikäli työntekijä ei siis enää syyllisty vastaavaan toimintaan, häntä ei voida enää varoituksen antamisen jälkeen irtisanoa.

Näytön arvioinnin osalta hovioikeus on todennut, että myyntijohtajalla on ollut useita työtehtäviä ja myyntiin liittyvät tehtävät ovat muodostaneet niistä yhden sinänsä merkittävän osan. Yhtiön tyytymättömyys oli liittynyt nimenomaan myyntijohtajan uusasiakashankintaan. Yhtiön edustajien mukaan uusia asiakkaita oli hankittava nimenomaan yksityisistä tahoista eikä institutionaalisista sijoittajista, kuten myyntijohtaja oli tehnyt. Hovioikeus totesikin, että myyntijohtaja ei ollut onnistunut kovinkaan hyvin myyntitehtävässään, koska yksityisasiakkaita ei yhtiöön juurikaan saatu ja myyntijohtajaa huomautettiin tästä useita kertoja.

Asiassa oli riidatonta, että varoituksen jälkeen myyntijohtajan suoriutumisessa oli tapahtunut ainakin lievää parantumista ja että hän oli ottanyt yhteyttä uusiin asiakkaisiin. Toisaalta työnantaja edelleen kritisoi myyntijohtajan työntekoa strategian puuttumisen ja kesätyöntekijän palkkaamatta jättämisen johdosta. Hovioikeuden mukaan myyntijohtaja oli suoriutunut muista työtehtävistään hyvin. Hovioikeus totesi, että johtavassa asemassa olevalla työntekijällä on lähtökohtaisesti korostunut vastuu oman toimintansa tuloksellisuudesta. Tästä huolimatta hovioikeus katsoi, että myyntijohtajalle ei annettu varoituksen jälkeen riittävästi aikaa parantaa suoriutumistaan uusasiakashankinnan osalta, mistä syystä asiassa jäi näyttämättä, että yhtiöllä olisi ollut asiallinen ja painava syy myyntijohtajan työsopimuksen irtisanomiseen.

Hovioikeuden ratkaisu vaikuttaa juridisesti selkeästi oikealta ratkaisulta. Vaikka kyse on johtavassa asemassa olevasta henkilöstä, ei työtuloksen parantamiseen annettava aika voi missään nimessä olla niin lyhyt, ettei siinä ajassa tuloksen kasvua voi käytännössä toteuttaa tai edes mitata.

Varatuomari Jonne Rantanen

jonne.rantanen@lakihhr.fi

puh. 050 409 3979

Huom! Pyrin klikkausten toivossa johtamaan otsikolla harhaan. Rattijuoppo (tai rattijuopumukseen syyllistyvä henkilö) voidaan tosiaan tuomita menettämään rikoksentekovälineensä eli autonsa valtiolle. Samoin voidaan esimerkiksi kannabiksenkasvattaja tuomita menettämään kannabiksen kasvatuksessa käytetyn talonsa arvon. Jälkimmäisestä korkein oikeus on tänään antanut ennakkopäätöksen KKO 2018:63, mutta tarkennettakoon jo tässä vaiheessa, että kyseessä oleva talo ei ilmeisestikään ollut asumiskäytössä eikä asumiskelpoinen ja talon arvo oli korkeimman oikeuden mukaan huimat 8.200 euroa. Someraivokuolat voinee siis pyyhkiä suupieliltä.

Rikoslain mukaan menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Auton menetetyksi tuomitsemisen osalta ongelmana voi kuitenkin olla, että menettämisseuraamus voi johtaa kohtuuttomaan ankaraan seuraamuskokonaisuuteen, mikäli menetetty omaisuus on rikoksentekijän taloudellisiin oloihin nähden hyvin arvokas. Menettämisseuraamuksen ei tulisi koitua ns. lisärangaistukseksi, koska menettämisseuraamus ei ole luonteeltaan rangaistus. Korkeimman oikeuden mukaan ensisijainen turvaamistoimi uusien rattijuopumusrikosten ehkäisemiseksi on ajokielto, ja ajoneuvon tuomitseminen valtiolle menetetyksi voikin tulla kysymykseen vain, jos tekijä on syyllistynyt rattijuopumuksiin toistuvasti ja jos on todennäköistä, että hän myöhemminkin syyllistyy rattijuopumukseen, jollei ajoneuvoa tuomita valtiolle menetetyksi.

Menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos sen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, rikoksentekijän taloudellinen asema ja muut olosuhteet. Kyse voi siis olla esimerkiksi siitä, että auto voi olla arvokas tai maaseudulla asuvalle välttämätön kulkuväline. Toki mitä törkeämpi rattijuopumus on, sitä vähemmän painoarvoa syytetyn henkilökohtaisille olosuhteille voidaan antaa.

Siirrytään itse pihviin. Tänään korkeimman oikeuden antamassa ratkaisussa oli kyse siitä, että kiinteistöä (taloa) oli käytetty kannabiskasvien kasvattamiseen. Kiinteistön omisti osakeyhtiö X, jonka ainut osakkeenomistaja oli rikoksentekijä A. A:n todettiin jo alemmissa oikeusasteissa syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys ensinnäkin siitä, että voidaanko kiinteistöä pitää huumausainerikoksen tekemiseen käytettynä välineenä. Toiseksi kysymys oli siitä, että voidaanko rikoksentekijä tuomita menettämään kiinteistön arvo valtiolle.

Rikoslain huumausainerikoksia koskevassa luvussa säädetään ensinnäkin, että valtiolle menetetyksi on tuomittava välineet, joita on käytetty huumausainerikoksen tekemiseen. Korkeimman oikeuden mukaan menetetyksi tuomitsemista harkittaessa ei lähtökohtaisesti ole merkitystä sillä, onko väline ollut rikoksen tekemisessä välttämätön tai tarpeellinen, vaan riittävää on, että väline on merkityksellisellä tavalla myötävaikuttanut tai liittynyt rikoksen tekemiseen. Toisaalta menetetyksi ei voida tuomita esinettä tai omaisuutta, joka kokonaan tai osaksi kuuluu muulle kuin rikoksentekijälle. Rikoslain arvon menettämistä koskevan lainkohdan mukaan jos rikoksen tekemisessä käytettyä esinettä tai omaisuutta ei voida tuomita menetetyksi sen vuoksi, että se kuuluu muulle kuin rikoksentekijälle, rikoksentekijä voidaan tuomita esineen tai omaisuuden sijasta menettämään esineen tai omaisuuden arvo.

Vanhemman lainvalmisteluaineiston mukaan välineellä ja tarvikkeella tarkoitetaan paitsi laboratoriovälineitä, joilla huumausainetta voidaan kemiallisesti valmistaa, myös välineitä, joita muuten voidaan käyttää huumausainerikoksen tekemisessä. Korkein oikeus katsoi, että välineellä tarkoitetaan yleiskielen mukaan jossakin apuna käytettävää esinettä tai asiaa ja että kyse voi olla irtaimesta tai kiinteästä esineestä (esim. kiinteistö). Kun kiinteistöllä olevaa asuinkelvotonta rakennusta käytettiin laajamittaisena kannabiskasvattamona siten, että kasvuolosuhteet oli pyritty optimoimaan ja kiinnijäämisriski minimoimaan, korkein oikeus katsoi, että taloa oli käytetty rikoksentekovälineenä.

Kun rikoksentekijä A ei kuitenkaan omistanut kiinteistöä, vaan osakeyhtiö X, asiassa tuli vielä arvioitavaksi kiinteistön arvon menettäminen valtiolle. Korkein oikeus katsoi ensinnäkin, että lähtökohta on, että huumausainerikoksen tekemiseen käytetyn esineen kuuluessa muulle kuin rikoksentekijälle, on sen sijasta esineen arvo tuomittava menetetyksi valtiolle. Menetetyksi tuomitseminen estyy kuitenkin, jos se on aiempana käsitellyillä perusteilla kohtuutonta. Korkein oikeus katsoi, että teon suunnitelmallisuus puolsi arvon menettämistä valtiolle. Lisäksi kannabiskasvattamona käytetyn kiinteistön arvo oli vähäinen eikä A:n taloudellisilla olosuhteilla siten katsottu olevan olennaista merkitystä harkinnassa. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että A on tuomittava menettämään valtiolle kiinteistön arvo 8.200 euroa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi keväällä 2018 ratkaisun syyttömyysolettamaan liittyen. Tiivistettynä syyttömyysolettamalla tarkoitetaan keskeistä perus- ja ihmisoikeutta, jonka mukaan jokaista rikoksesta epäiltyä tai syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty lailla säännellyssä rikosmenettelyssä toteen.

EIT:ssä käsiteltävänä ollut asia liittyi Norjassa tapahtuneisiin oikeudenkäynteihin, joissa syytetty A vapautettiin seksuaalista kanssakäymistä alaikäisen kanssa koskevasta rikossyytteestä. Hovioikeus kuitenkin tuomitsi siviilioikeudellisessa menettelyssä A:n maksamaan korvausta uhrille (vrt. O. J. Simpsonin oikeudenkäynti). A valitti korvausvaatimuksen käsittelystä korkeimpaan oikeuteen ja väitti, että hovioikeuden tuomio ja tuomion perustelut loukkasivat syyttömyysolettamaa. Norjan korkein oikeus totesi, että syyttömyysolettamaa oli loukattu, mutta korkein oikeus ei kuitenkaan myöntänyt valituslupaa, koska korkein oikeus piti riittävänä loukkaamisen toteamista.

A valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja väitti muun muassa, että sekä hovioikeus että korkein oikeus olivat loukanneet syyttömyysolettamaa. EIT totesi perusteluissaan muun muassa, että syyttömyysolettaman tarkoituksen on suojata myös rikossyytteestä vapautettuja henkilöitä rikosoikeudenkäynnin jälkeenkin. Tällöin suojattavana on erityisesti syytteestä vapautetun maine. Lisäksi tapauksissa, joissa syytteestä vapautettu henkilö tuomitaan kuitenkin maksamaan korvausta uhrille, syntyy yhteys rikosprosessin ja siviilioikeudellisen korvausvaatimuksen välille. Ongelmallista olisi tietty, jos korvausvastuuta koskevassa tuomiossa määrättäisiin rikosoikeudellisesta vastuusta.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa hovioikeus tuomitsi A:n korvausvastuuseen samojen tosiseikkojen perusteella kuin A vapautettiin rikossyytteestä. Norjan korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että hovioikeuden tuomiossa oli yksi virke, joka loukkasi syyttömyysolettamaa. Tämä johtui korkeimman oikeuden mukaan siitä, että virkkeestä saattoi saada vaikutelman, että rangaistavuuden edellytysten täyttymisestä ei ollut vamuutta. Tähän perustuen EIT totesi, että korkein oikeus oli korjannut syyttömyysolettaman loukkaamisen korostamalla, että hovioikeuden käyttämät sanamuodot vaikuttivat syyttömyysolettamaan. EIT piti siis Norjassa tapahtunutta tuomioistuinkäsittelyä riittävänä ja totesi, että valittajan syyttömyys kävi selväksi, vaikka korkein oikeus ei ollut antanut valituslupaa.

Tiivistyksenä voidaan todeta, että toisinaan rajanveto syyttömyysolettaman toteutumisen ja loukkaamisen välillä on hankalaa. Kun joka tapauksessa tuomioistuimet saattavat päätyä eri ratkaisuun rikosmenettelyssä ja siviilimenettelyssä, niin tuomion perustelujen sanamuotoonkin on kiinnitettävä huomiota, vaikka se saattaisikin vaikuttaa pilkunviilaamiselta. Saattaapi olla, että tavallisen kansalaisen mieleen ei jää tuomioistuinten perustelujen sanamuodot, vaan ainoastaan se, että rikossyytteestä vapautetulle henkilölle on samasta teosta langetettu vahingonkorvausvelvollisuus, joten sanamuotojen viilaamisen käytännön merkitys lienee vähäinen.

Varatuomari Jonne Rantanen (jonne.rantanen@lakihhr.fi, puh. 050 409 3979)

Kesäkuusta alkaen nollatuntisopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden asemaa on pyritty parantamaan. Lainmuutos koskee siis sopimuksia, joissa työaika on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta niin sanotusti liukuvana eli esimerkiksi 0-40 tuntia viikossa tai 20-30 tuntia viikossa. Lainmuutos koskee myös niitä työntekijöitä, jotka kutsutaan töihin tarvittaessa. Edellä mainittuja sopimuksia kutsutaan lainmuutoksen myös vaihtelevan työajan sopimuksiksi. 

Milloin vaihtelevasta työajasta voidaan sopia?

Jos työnantajalla on kiinteä työvoiman tarve, vaihtelevasta työajasta ei voida sopia. Vaihtelevan työajan alarajaa ei saa sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos siis työnantaja tosiasiassa tarvitsee työvoimaa vähintään 10 tuntia viikossa, työnantaja ei voi määritellä työajaksi esimerkiksi 0-20 tuntia viikossa. Mikäli vaihtelevasta työajasta sovitaan työnantajan aloitteesta, työnantajan on annettava selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. 

Muutokset sairausajan palkkaan

Sairausajan palkka pitää maksaa, kun 1) työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, 2) siitä on muutoin sovittu tai 3) olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.

Irtisanomisajan ansionmenetys

Jos työnantaja irtisanoo työntekijä ja jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.

Työvuoroluettelot

Lainmuutoksen myötä työntekijän on saatava tieto työvuoroistaan aiempaa aikaisemmin. Jokaisella työpaikalla on joka tapauksessa oltava työvuoroluettelo, josta ilmenee työajan alkaminen ja päättyminen. 

Työttömyysturva

Mikäli työtä on tarjolla vain vähän, työntekijä voi saada niin sanottua soviteltua työttömyysetuutta. Mikäli työntekijä irtisanoutuu työstään eikä työtä ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia, korvauksetonta määräaikaa eli ns. karenssia ei aseteta. Lainmuutoksen ulkopuolelle on kuitenkin rajattu ne tilanteet, joissa työnantaja takaa työnantajalle jonkin tietyn määrän työtunteja.

Lakimiehemme Jan Huovinen on jo aikaisemmin käsitellyt työpaikkanyrkkeilyyn liittyvää tematiikkaa. Huovisen artikkeli on luettavissa täältä. Tiivistettynä kyse oli siitä, että huitaiseminen työkaveria puolihuolimattomasti kasvoihin ei voi vielä johtaa työsuhteen purkamiseen. Tässä tapauksessa työntekijällä oli tosin ollut takanaan pitkä ja nuhteeton työura työpaikalla.

Tällä kertaa Turun hovioikeus on osoittanut perustelukykyään maaliskuussa antamassaan ratkaisussa, jossa hovioikeus katsoi, että yhtiöllä ei ollut asiallista ja painavaa syytä pahoinpitelijän työsopimuksen irtisanomiseen.

Tässä tapauksessa pahoinpitely oli tapahtunut yhtiön pikkujouluissa. Hovioikeus totesi irtisanotun henkilön A:n tarttuneen kiinni työkaveriinsa B:hen, painineen B:n kanssa, lyöneen B:tä nyrkillä kasvoihin niin, että B oli kaatunut lattialle, sekä lyöneen maassa maannutta B:tä nyrkillä kasvoihin. B sen sijaan oli tappelun aloittaja, mutta hänen katsottiin syyllistyneen ainoastaan lievään pahoinpitelyyn ja laittomaan uhkaukseen.

Homman nimi on siis ensinnäkin se, että tappelun aloittamatta jättäminen on lieventävä asianhaara. Näin sen varmasti kuuluukin mennä. Toinen olennainen seikka oli, että hovioikeus katsoi muualla kuin työssä tapahtuneen sopimattoman käytöksen olevan vähemmän tuomittavaa, vaikka työpaikan ulkopuolinenkin väkivalta voi oikeuttaa päättämään työsuhteen.

Pahoinpitely oli siis tapahtunut hovioikeuden mukaan "työnantajan järjestämän tilaisuuden yhteydessä". Kyse on siis pikkujouluista, joissa arvatenkin viina on virrannut. Kun kerran ihmiset ovat juovuksissa, heidän tekojaankin voidaan arvioida lievemmin (tällaista perustelua ei löydy hovioikeuden tuomiosta).

Lisäksi hovioikeuden mielestä oli olennaista, että A ja B eivät olleet tuntenut toisiansa entuudestaan eivätkä he olleet olleet työpaikalla tekemisissä toistensa kanssa.

Jos siis pahoinpitelet työkaveriasi, mitä en voi suositella, muista ainakin seuraavat säännöt:

• Lyö ennemmin avokämmenellä kuin nyrkillä. Lyönnin kovuutta harvoin arvioidaan. Olennaista on sormien asento kämmenen ja kasvojen kohtaamisen hetkellä.
• Lyö ennemmin pikkujouluissa kuin aamu- tai perjantaipalaverissa.
• Aloita pahoinpitely vasta vastapuolen aloitteen jälkeen. Tämän jälkeen ei ole juurikaan merkitystä esimerkiksi sillä, että meneekö homma hätävarjelun liioitteluksi vaiko ihan silkaksi puolustuskyvyttömän pahoinpitelyksi.
• Käy puntilla, jotta kykenet päihittämään tappelun aloittajan.
• Varmista, että pahoinpideltävä on sinulle entuudestaan tuntematon henkilö.
• Hanki mahdollisimman pitkä ja nuhteeton työura saman työnantajan palveluksessa.

Tämä artikkeli sisältää pelkkiä kärjistyksiä eikä sitä tule tulkita miltään osin juridisesti pätevänä julkaisuna.

Joku toimistomme lakimiehistä on varmaan jo jossain vaiheessa kirjoittanut periaatteellisesta käräjöinnistä, mutta siitä ei voine kirjoittaa liikaa. Joku voisi kuvitella, että lakimies tässä sahaa oman leipäpuunsa oksaa altaan. Tosiasiassa mikään määrä tuoretta tai riihikuivaa leipää ei kompensoi sitä tosiseikkaa, että periaatteellisia juttuja ei ollenkaan mielekästä hoitaa.

Edilex on 24.1.2018 uutisoinut Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsitellystä riita-asiasta, jossa henkilö X vaati 3 euron matkakuluja Pirkanmaan Osuuskaupalta siitä syystä, että X on tehnyt turhan reissun kauppaan, koska hänelle ei myyty alkoholia. Valviran ohjeistuksen mukaan asiakkaan hallussa ennen kello 21 olevat alkoholijuomat voidaan myydä vielä kello 21 jälkeen myyntiaikasäännöksistä huolimatta. X:n mukaan Valviran ohjeistus velvoittaa kauppiasta siten, että ennen klo 21 asiakkaan hallussa olevat alkoholijuomat on on myös myytävä asiakkaalle. Todettakoon jo tässä vaiheessa, että kyseinen Valviran ohjeistus ei tietty kauppiasta velvoita sillä tavalla kuin X on väittänyt. Ja toden totta, kauppias ei myynyt alkoholia asiakkaalle, kun ostokset olivat kassalla vasta klo 21 jälkeen.

Ei kuitenkaan sukelleta yhtään sen syvemmälle oikeusnormien kiehtovaan merihevosten vartioimaan vedenalaismaailmaan. Olennaista asiassa on oikeussuojan tarve ja oikeudellinen intressi. Vaikka käräjäoikeus jostain syystä katsoi, että on tarpeen perustella myös asian juridinen tulkinta, käräjäoikeus jätti kanteen tutkimatta oikeussuojan tarpeen ja oikeudellisen intressin puutteen vuoksi. Kolmen euron intressi ei siis käräjäoikeuden mielestä riitä siihen, että kantajalla olisi oikeudellinen intressi tai oikeussuojan tarve saadakseen asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa. Hyvä hyvä. Käsittääkseni X:llä ei ollut asiamiestä. Tamperelaiset lakimiehet olisivat varmastikin mielellään ottaneet jutun käsiteltäväkseen ja vedonneet myös siihen, että X joutui kauppiaan menettelyn vuoksi hankkimaan humalatilansa esimerkiksi Peltolammen Saluunassa, mistä syystä X:lle on aiheutunut pubioluen ja kauppaoluen hinnan erotuksen verran vahinkoa.

Ihminen kohtaa monenmoisia vääryyksiä elämänsä varrella. 99 % näistä on sellaisia, jotka kannattaa ohittaa olankohautuksella. Helppoa tämä ei toki ole. Joskus lupaustenvastainen sinihomejuustomerkki pizzan päällä harmittaa enemmän kuin väärässä olevat ihmiset. Näissä tilanteissa on hyvä, että valtion väkivaltakoneisto katkoo siivet periaatteen ihmisen käräjöintitoiveilta. Ns. tomaattioikeudenkäynnissä tosin ratkaistiin arvovaltaisesti, että syyttäjän toiveilta ei siipiä niin vain katkota.

Kirjoitin rikosuhrimaksusta oraakkelimaisesti jo vuonna 2015 (lue täältä). Hommassa on tiivistettynä kyse siitä, että jokainen täysi-ikäinen, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta, on velvollinen suorittamaan 40-80 euron rikosuhrimaksun valtiolle. Valtio sitten ohjailee tämän summan edelleen rikoksen uhreille suunnattuihin tukipalveluihin. Hyvä tarkoitus varmasti, vaikkakin järjestelmän oikeudenmukaisuus kärsii siitä, että valtiolle kertyvän maksupotin maksavat käytännössä ylinopeutta ajavat autoilijat.

Lainsäätäjän tarkoituksena oli, että rikosuhrimaksut paisuttaisivat valtion kassaa 7,4 miljoonaa euroa vuodessa. Vaikutti kuitenkin ilmeiseltä, että valtion toiveet olivat yhtä lailla ylimitoitettuja kuin nykylasten joululahjatoivelistat. Tähän saatiinkin vahvistus, kun Ilkka-lehti uutisoi ennen joulua, että rikosuhrimaksun tuotot jäivät arvioitua pienemmiksi. "Ongelmana" on ollut ainakin se, että poliisi on antanut arvioitua vähemmän sakkoja lain voimaantulon jälkeen. Lainsäätäjän näkökulmasta ongelman voi ratkaista esimerkiksi siten, että nostetaan rikosuhrimaksun määrää tai nostetaan jälleen rikesakon määrää. Ilmainen neuvo valtiolle, mikäli se haluaa allokoida lisää autoilijoiden varallisuutta valtion kassaan.

Vuoden toisena päivänä en jaksa analysoida asiaa tarkemmin. Lähinnä tämän artikkelin tarkoituksena on kiveenhakata se fakta, että olin asiassa oikeassa. Mitä mä sanoin.