Avioehtoon liitetään usein ajatus siitä, että kumppaniin tai avioliiton elinikäisyyteen ei luoteta. Juuri kihlautuneelle pariskunnalle tällainen lähtöasetelma ja siitä seuraava keskustelu voi olla haasteellinen ja epämukava – onhan juuri luvattu olla loppuelämä yhdessä ja mahdollisesti puhuttu perheen perustamisesta. Usein kuitenkaan silloin, kun ollaan kaikin puolin terveitä, tasaisessa elämäntilanteessa ja onnellisia, ei pohdita tilanteita, joissa yhteiselämä kohtaa haasteita tai epätasapuoliselta tuntuvaa kohtelua oikeusjärjestelmän taholta. Pohdintaa ei usein tässä vaiheessa herätä myöskään se, että avioparin ulkopuoliset tahot voivat vaikuttaa aviovarallisuuden ja sen ulkopuolisen omaisuuden määrittelyyn. Pohdin tässä artikkelissa muutaman esimerkin näkökulmasta avioehdon luonnetta ja tarkoitusta yllättävissä tilanteissa. 

Puolison velkaantuminen

Maija avioitui Mikon kanssa yli 10 vuotta sitten. Pariskunnalla ei ole lapsia. Raha-asioistaan molemmat ovat tyypillisesti olleet tarkkoja. Kuitenkin viimeiset kuusi kuukautta Mikolla on mennyt lujaa viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Maijalle selviää, että Mikko on alkanut pyöriä kasinoilla ja että Mikko on ottanut pikavippejäkin. Mikko on ollut vauhdikas ja ajatuksissaan lennokas. Lääkäri, jonka vastaanotolle Maija sai Mikon kynsin hampain, sanoi, ettei maanisuuden kriteerit kuitenkaan aivan täyty ja että Mikko on lääketieteellisesti terve. Mikko on vauhdikkuuden huipuissaan uhkaillut jättävänsä Maijan ja lähtevänsä Las Vegasiin suurempien kasinoiden perään. Mikäli avioehtoa ei ole ja pariskunta eroaisi, Mikon pikavipeistä aiheutuneet velat vähentäisivät hänen laskennallisen omaisuuden arvon erittäin alhaiseksi ja Maija voisi päätyä maksamaan tasinkoa Mikolle tämän pelivelkojen vuoksi. Ositusta voidaan joskus myös sovitella tällaisessa tapauksessa. Kyse olisi kuitenkin hankalasta ja raskaasta tuomioistuimessa tapahtuvasta prosessista. 

Avioehdolla voidaan varautua tilanteeseen, jossa puoliso sairauden tai holtittomuuden vuoksi vahingoittaa perheensä taloudellista tilannetta. 

Perheiden yhdistyminen ja oman lapsen etu 

Esko ja Tiina, joilla molemmilla on yksi lapsi aiemmista avioliitoistaan, päättävät mennä naimisiin. Tiinalla on varallisuutta 300 000 € ja Eskolla 50 000 €. Tiina pohtii avioehtoa tilanteessaan sekä itsensä, Eskon että myös lapsensa kannalta. Mikäli avioehtoa ei tehdä ja Tiina ja Esko eroaisivat, siirtyisi lähtökohtaisesti 125 000 € hänen omaisuudestaan Eskolle tasinkona (yhteenlaskettu varallisuus 350 000 jaetaan kahdella = 175 000, mikä on molempien avio-osa, joten Tiina suorittaa tasinkoa niin paljon, että Eskon varallisuus on 175 000).  Mikäli Tiinan omaisuus olisi sidottu pääosin esimerkiksi perheen omakotitaloon, merkitsisi avioero Tiinalle ja hänen perheelleen merkittävää lisävelkaantumista tai kodin myymistä. Perheiden yhdistymistilanteissa kysymys avioehdosta ei siis rajoitu ainoastaan avioliittoon aikovan pariskunnan luottamukseen ja uskoon liiton pysyvyydestä, vaan suojattavien etujen piiriin saattavat kuulua myös jälkeläisten edut, kuten pysyvän kodin turvaaminen ja loppupelissä omille lapsille tarkoitetun perintöosuuden turvaaminen. Mikäli perheen molemmilla vanhemmilla olisi yhtä suuri varallisuus, voisi vanhempien intressinä olla silloinkin vähintään osittainen avioehto esimerkiksi tietyn perinnön pitämiseksi suvussa.

Avioehdolla voidaan turvata uusioperheessä omien lasten jäämistöoikeudellista asemaa. 

Yritysomaisuus 

Yrittäjänä toimiva Oskari ja työssä käyvä Taina ovat solmimassa avioliittoa. Oskarin yritys on alkanut alkukankeuksien jälkeen osoittaa elonmerkkejä ja yrityksen kaksi muuta osakasta vihjaisevat Oskarille, että tämän kannattaisi tehdä avioehto ainakin yrityksen osakeomistustaan koskien.  Ajatus on siinä mielessä järkevä, että avioerotilanteessa Oskarin varallisuus saattaa koostua pääosin hänen yrityksensä osakkeista, jolloin avioero voi merkitä  hänelle myös yrityksen omistajuudesta luopumista ainakin osittain. Elinkeinon ja uran vakava vahingoittuminen erotilanteessa ei kuitenkaan ole kummankaan puolison tahto avioliittoa solmittaessa ja tällainen tilanne voidaan sulkea pois jo ennen avioliittoa. Avioehdosta huolimatta yhdessä hankittu yhteinen omaisuus Oskarin ja Tainan liitossa, kuten talo, kesämökki, auto ja vene ovat yhteisiä ja ne jaettaisiin avioerotilanteessa puoliksi. 

Avioehdolla voidaan turvata elinkeinon ja yrittäjyyden jatkumisen edellytyksiä yllättävissä tilanteissa.

Perintö ja osuus kuolinpesässä 

Anna ja Timo, normaali työssäkäyvä pariskunta, suunnittelevat avioliittoa. Timon vanhempien kuoltua Timosta tulee sisarustensa kanssa kuolinpesän osakas. Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu suvussa pitkään ollut suurehko kesämökki, jota ryhdytään käyttämään sovussa Timon ja hänen sisarusten ja heidän perheiden kesken. Myöhemmin Anna ja Timo saavat lapsia ja mökistä tulee koko perheelle rakas kesälomapaikka. Annan ja Timon avioliitto alkaa kuitenkin rakoilla ja eron yhteydessä syntyy riitaa. Kummallekaan puolisoista ei ole kertynyt muuta varallisuutta, sillä lapsiperheen arki on syönyt taloudelliset resurssit. Ositusta suorittaessa Timon avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvoa kasvattaa tuolloin osakkuus kuolinpesässä eli murto-osa omistus perheen kesämökistä. Timo joutuisi joko myymään osuutensa kuolinpesän muille osakkaille, vaatimaan kuolinpesän jakamista tai velkaantumaan selvitäkseen tasingon maksamisesta. 

Avioehdolla voidaan ennaltaehkäistä sellaiseen omaisuuteen kohdistuvat jakovaatimukset, joka ei välttämättä ole yksin omistajan hallussa tai jota ei haluta myydä. 

Muiden kuin aviopuolisoiden vaikutus avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen 

Erilaiset testamentit voivat aiheuttaa seuraavanlaisen tilanteen: Liisa ja Antti saavat molemmat omilta vanhemmiltaan 200 000 € arvoisen perinnön, mutta vain Antin vanhemmat ovat kirjanneet testamenttiin, että Antin puolisolla ei ole avio-oikeutta perintönä saatuun omaisuuteen. Tällöin tilanne avioerotapauksessa olisi se, että Liisa joutuisi maksamaan Antille tasinkoa 100 000 € saamansa perinnön vuoksi. Lopputuloksena Antin omaisuus olisi 300 000 € ja Liisan 100 000 €. Tämä johtuu siitä, että Antin avio-oikeuden alainen omaisuus olisi avioeronhetkellä laskennallisesti 0 €, koska testamentissa oli määrätty ettei Antin perimä omaisuus kuulu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Liisan avio-oikeuden alainen omaisuus olisi 200 000 €, sillä hänen saamassaan testamentissa näin ei ollut määrätty. Samanlainen avio-oikeutta rajoittava määräys voidaan antaa myös lahjan yhteydessä ja henkivakuutuskorvauksen yhteydessä. 

Avioehdolla voidaan tasata epätasapuolisten testamenttisaantojen aiheuttamat avio-oikeuden alaista omaisuutta koskevat varallisuuserot. 

Lopuksi avioehdosta ja sen tekemättä jättämisestä 

Avioehto on jokaisen pariskunnan henkilökohtainen, mutta yhteinen valinta. Se on valinta kummankin puolison taloudellisen turvallisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. Avioehtoon joskus liitettävä väite siitä, että se sisältää epäluottamuslauseen ikuista rakkautta tai puolisoa kohtaan on sinänsä paikkansa pitämätön, sillä avioehtoa ei koskaan tulla tulkitsemaan tai hyödyntämään avioliiton aikana. Avioehdolla ei siis ole mitään merkitystä avioliiton aikana, sillä puolisot ovat aina oikeutettuja tekemään omaisuudellaan mitä haluavat eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ilman avioehtoakin eli silloin kuin kaikki omaisuus on niin sanotusti yhteistä, puoliso voi lahjoittaa koko omaisuutensa pois toiselta kysymättä – lukuun ottamatta yhteisenä käytettyä kotia ja kumppanin käyttämiä työntekovälineitä. Tällä pyrin viestimään sen, että avioehdon tekemättä jättäminen ei vahvista puolison asemaa avioliitossa, vaan nimenomaan avioerossa. Avioehdon tekemättä jättäminen on siten yhtälailla avioeroon liittyvä oikeudellinen valinta kuin avioehtokin.

Avioehdon saat helposti www.verkkoasiakirja.com -palvelusta lakimiehen juuri teidän tarpeisiin laatimana edulliseen 99 euron hintaan. Hinta sisältää henkilökohtaisen puhelinneuvottelun, toimituksen, muutostakuun sekä avioehdon rekisteröintiohjeet ja -lomakkeen. 

Kunnianloukkaus rikoslaissa

Muinaisina aikoina miehen oli vastattava kunniansa loukkaamiseen miekka kädessä. Soturikunniaan perustuvan kaksintaistelun sijasta kunnianloukkaukset ratkaistaan nykyään tuomioistuimessa. Oikeudenkäynnit kunnianloukkauksiin liittyen ovat yleisiä ja julkisuudessa onkin ollut puhetta siitä, että rikoslakia tulisi muuttaa sananvapautta korostavampaan suuntaan, jolloin kunnianloukkauksia koskevat oikeudenkäynnitkin vähenisivät. Sananvapautta korostava kehityssuunta johtuu myös siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korostaa ilmaisuvapauden merkitystä sekä kunnianloukkaustapauksissa että tapauksissa, jotka koskevat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.

A) Kunnianloukkaukseen syyllistyy henkilö, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan 1) vahinkoa tai 2) kärsimystä loukatulle taikka 3) häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Tässä kohdassa kyse on tiedosta tai vihjauksesta, joka on perätön. Jos taas kyse on totuudenmukaisesta tiedosta tai vihjauksesta, saattaa lausuma tulla ratkaistavaksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Väitteen esittäminen loukattavalle henkilölle kahden kesken ei yleensä voi olla omiaan aiheuttamaan halveksuntaa tai vahinkoa, mutta se voi kuitenkin aiheuttaa kärsimystä.

B) Samoin kunnianloukkaukseen syyllistyy henkilö, joka muulla tavalla halventaa toista. Tässä kohdassa kyse voi olla esimerkiksi loukkaavasta mielipiteestä tai eleestä. Yhteistä näille teoille on, ettei niiden totuudenmukaisuudesta aina ole edes mielekästä puhua tai ettei totuudenmukaisuutta ainakaan voida riidattomasti ratkaista. Lausuman hyväksyttävyyteen vaikuttaa myös se, perustuuko se riittävällä tavalla tosiseikkoihin. Jos väite on tosi, teko voi kuitenkin tulla rangaistavaksi kunnianloukkauksena, jos tiedolla tai vihjauksella tahallisesti halvennetaan toista. Esimerkiksi vanhan rikoksen perusteeton esiintuominen saattaa merkitä halventamista.

C) Lisäksi kunnianloukkauksesta tuomitaan henkilö, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

Kunnianloukkauksena ei kuitenkaan pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa. Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, ettei arvostelu saa selvästi ylittää sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Politiikan ja kulttuurin alueella voi siis ankarakin arvostelu olla hyväksyttyä. Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Tämäkin uusi säännös korostaakin ilmaisuvapautta.

Tuoreita korkeimman oikeuden ratkaisuja

1) Tuorein korkeimman oikeuden ratkaisu kunnianloukkauksesta koskee sitä, että uutislähetyksessä oli kerrottu poliisin epäilemistä vakavista talousrikoksista. Epäilyihin oli lisäksi liitetty yritystoimintaa harjoittavien henkilöiden puolisot. Uutisessa oli esitetty yhden puolison nimi ja kuva. Tapaus päättyi siihen, että osasta epäillyistä rikoksista syyttäjä teki päätöksen syyttämättä jättämisestä ja osa syytteistä hylättiin tuomioistuimessa. Korkein oikeus totesi kunnianloukkaussyytteen osalta, että uutisessa oli vihjattu, että epäiltyjen syyllisyys uutisessa ilmoitettuihin rikoksiin oli selvitetty. Tällä vihjauksella loukattiin vakavasti syyttömyysolettamaa, eikä uutisointi voinut siten saada sananvapauden suojaa.

2) Toisessa tuoreessa korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kyse siitä, että 7 päivää –lehdessä julkaistussa kirjoituksessa käsiteltiin kolmeen henkilöön kohdistunutta epäiltyä henkirikosta. Kirjoituksessa todettiin, että tekoihin epäiltynä oli 29-vuotias helsinkiläismies. Esitutkinnan aikana julkaistussa kirjoituksessa ei ollut mainittu epäillyn nimeä, mutta hänestä oli esitetty osittain kasvojen alueelta peitetty kuva. Lehtikirjoituksen otsikkona oli ”Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!” Kirjoituksessa käsiteltiin lisäksi epäiltynä olevan henkilön suhdetta surmansa saaneisiin henkilöihin, hänen työhistoriaansa sekä taloudellista asemaansa. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, etteivät kirjoituksessa esitetyt tiedot olleet virheellisiä eikä kirjoituksen perusteella syntynyt sellaista käsitystä, että kysymys olisi ollut jo selvitetyistä rikoksista. Tässäkin tapauksessa olennainen seikka oli siis syyttömyysolettaman säilyminen. Myöskään lehtijutun otsikossa käytettyä otsikkoa ei pidetty halventavana.

3) 7 päivää –lehden kirjoitukset olivat toisenkin kerran korkeimman oikeuden puitavana. Tällä kertaa lehdessä julkaistussa kirjoituksessa mieshenkilön oli mainittu pettävän silloista seurustelukumppaniaan erään toisen naisen kanssa, jonka nimeä ei ollut mainittu. Kirjoituksessa oli kuvailtu toisen naisen ihonväriä ja ilmoitettu myös tämän asuinkaupunki. Lisäksi kirjoituksessa oli mainittu miehen ja toisen naisen kanssakäymiseen liittyviä yksityiskohtia. Korkein oikeus totesi, että kirjoitus oli osittain liioitteleva ja vihjaileva. Kirjoitusta ei kuitenkaan pidetty valheellisena tai halventavana, mistä syystä syyte kunnianloukkauksesta hylättiin. Todettakoon, että joukkotiedotusvälineissä ei aina olekaan mahdollista hankkia varmaa tietoa väitteen totuudenmukaisuudesta, mutta väitteelle on kuitenkin oltava riittävät ja kriittisesti arvioidut perusteet. Lisäksi väitteiden paikkansapitävyys on pyrittävä varmistamaan useammasta kuin yhdestä lähteestä.

4) Neljännessä tuoreessa tapauksessa ulosottomies oli ollessaan panemassa täytäntöön päätöstä, jonka mukaan 11-vuotiaan lapsen tuli asua äitinsä luona, ottanut vastaanhangoittelevasta lapsesta ja tämän repusta kiinni ja yrittänyt irrottaa tämän otetta porraskaiteesta. Lapsen isä oli poliisille tekemässään tutkintapyynnössä väittänyt, että ulosottomies oli riuhtonut, kiskonut ja repinyt lasta niin, että tälle oli aiheutunut polvivamma ja että repun kantohihna oli revennyt. Syyttäjä jätti syytteen nostamatta, koska rikoksesta ei ollut näyttöä. Lapsen isää vastaan nostettiin syyte kunnianloukkauksesta. Korkein oikeus totesi, ettei ollut näyttöä siitä, että isä olisi jossain määrin liioitellut tai toiminut muuten kuin vilpittömässä mielessä lapsensa oikeuksien valvomiseksi. Syyte kunnianloukkauksesta hylättiin, koska ei ollut perusteita katsoa, että isä olisi varmasti tai varsin todennäköisesti pitänyt poliisille antamiaan tietoja väärinä. Ratkaisu korostaa sitä, että kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää tahallisuutta.

5) Viidennessä tuoreessa tapauksessa oli kyse siitä, että sanomalehdessä oli julkaistu kaksi kirjoitusta, joissa käsiteltiin erään koulun oppilaiden vanhempien ja koulun rehtorin välistä kiistaa rehtorin käyttämistä opetusmenetelmistä. Kirjoitukset laatinut toimittaja oli käsitellyt ensimmäisessä kirjoituksessaan oppilaiden vanhempien lääninhallitukselle tekemää kantelua. Toisessa kirjoituksessa oli käsitelty lääninhallituksen päätöstä tehtyihin kanteluihin. Korkein oikeus totesi, ettei kirjoituksissa ollut esitetty virheellisiä tietoja eikä toimittaja ollut kirjoituksissa tahallaan halventanut rehtoria, mistä syystä syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

6) Pohjalainen-sanomalehdessä oli julkaistu pakolaisten vastaanottokeskuksen lopettamiseen liittynyt kirjoitus ja sen yhteydessä erillinen haastattelu, jossa todettiin haastateltavan sanoneen muun muassa, että ”Oravaisten vastaanottokeskuksen työntekijät ovat täysin leipääntyneitä ja heidän asenteensa on suorastaan rasistinen. Alue missä turvapaikanhakijat asuvat, on ghetto! Ympäriltä puuttuu vain piikkilanka ja kyltti ’Arbeit macht frei’.” Lausumaa pidettiin vastaanottokeskuksen työntekijöitä halventavana. Lausuma oli kuitenkin kohdistettu työntekijöihin yleisesti ja esitetty julkisessa keskustelussa vastaanottokeskuksen tulevasta sijaintipaikasta. Korkein oikeus katsoikin, ettei lausumaa voitu siten pitää rangaistavana. 

7) Tässä tapauksessa eräs henkilö oli lähettänyt kunnan toimeksiannosta löytöeläinten hoitotoimintaa harjoittavalle henkilölle sähköpostiviestejä, joissa hän oli arvostellut hoitotoimintaa harjoittavaa henkilöä. Tapauksessa oli kysymys siitä, olivatko viesteihin sisältyneet ilmaisut halventavia ja ylittivätkö ne selvästi sellaisen arvostelun, jota voitiin pitää hyväksyttävänä. Arvostelija oli todennut, ettei hänen tarkoituksensa ole ollut loukata ketään, vaan arvostella hoitotoimintaa harjoittavan henkilön menettelyä löytöeläintoiminnassa. Arvostelija oli muun muassa tiedustellut hoitohenkilöltä, olisiko tämän mahdollista luopua löytöeläinten hoitamisesta, koska ”tämän toiminta oli silkkaa tappamista ei eläimistä välittämistä”. Lisäksi arvostelija oli erään kesyn kissan kohtaloon liittyen lähettänyt sähköpostiviestin, jossa hän oli lausunut, että ”kyllä olette raaka ja rahanahne ihminen”. Korkein oikeus katsoi, että arvostelijan esittämät ilmaisut olivat vahvoja, kärjekkäitä ja varsinkin kokonaisuudesta irrotettuina sinänsä halventavia. Arvostelija oli kuitenkin ilmaissut lähinnä omia tuntojaan vastenmielisenä pitämäänsä löytöeläinten hoitotapaa kohtaan ja kokonaisuutena arvioituna hänen arvostelunsa oli kohdistunut hoitokodin toimintaan, ei niinkään hoitoa harjoittavaan henkilöön. Korkein oikeus ei pitänyt arvostelua sellaisena, että se selvästi ylittäisi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä, mistä syystä syyte kunnianloukkauksesta hylättiin.

Yhteenveto

Tuoreimman korkeimman oikeuden käytännön perusteella voidaan todeta, että kunnianloukkausrikoksesta tuomitseminen edellyttää erittäin vahvoja perusteita. Osaltaan ratkaisut viittaavat myös siihen, että sananvapauden ja ilmaisuvapauden merkitys on korostumassa myös käytännön tasolla. Seuraavassa artikkelissani käsittelen väärää ilmiantoa ja siihen liittyvää korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä. Väärällä ilmiannolla on yhteytensä myös kunnianloukkaukseen kuin myös yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen, jota käsitellään tämän kolmiosaisen artikkelikokonaisuuden viimeisessä osassa.

Aune ja Pertti ovat kuvitteellinen eteläsuomalainen aviopari, joille ei yrityksestä huolimatta siunaantunut lapsia. Aune ja Pertti elivät pitkän ja onnellisen elämän yhdessä. He olivat naimisissa kymmeniä vuosia. Rahat ja varat olivat aina yhteisiä, eikä omaisuuden omistussuhteita ikinä sen kummemmin edes mietitty. Kaiken ajateltiin olevan yhteistä, kun kerran naimisiin oli menty. Pari asui Pertin isältään perimältä maatilalla, vaikkei varsinaista maataloustoimintaa omaan käyttöön ollutta perunamaata lukuunottamatta enää vuosikymmeniin ollutkaan harjoitettu. Pertti kuoli ensin, vuonna 2007, ja Aune nyt myöhemmin vuonna 2015.

Esimerkki 1: Aune ja Pertti eivät olleet tehneet testamenttia. Aune peri puolisona Pertin, eikä asiassa siinä vaiheessa mitään sen kummempaa ongelmaa ollutkaan. Aune tosin joutui maksamaan arvokkaasta maatilasta kovat perintöverot puolisohuojennuksesta huolimatta ja ottamaan pankilta lainan niiden maksamiseksi. Ongelmat alkoivat Aunen kuoltua. Toissijaisen perimysoikeuden nojalla näet Pertin sukulaisilla oli oikeus periä Pertin omaisuus Aunen kuoltua. Aune tai Pertti eivät kumpikaan olleet sukuunsa erityisen läheisesti tekemisissä, ja molempien puolisoiden kuoltua ilmeni, etteivät Aunen perivät tahot ja toisaalta Pertin toissijaiset perilliset olleet ikinä edes tavanneet toisiaan. Seurasi verinen, vuosia kestänyt perintöriita, jonka seurauksena Pertin kotitila täytyi myydä ulkopuoliselle ja pesänselvittäjänä toiminut lakimies laskutti palkkionaan suuremman summan kuin yksikään perillinen sai pesästä perintöosuutena.

Esimerkki 2: Aune ja Pertti olivat laatineet keskinäisen testamentin. Aune peri testamentin nojalla Pertin omaisuuteen täyden hallintaoikeuden ja välttyi kokonaan perintöverolta. Testamentissa olleen toissijaismääräyksen nojalla omaisuus meni molempien kuoltua näiden määräämälle yleishyödylliselle yhdistykselle. Testamentin toimeenpanijaksi määrätty lakimies toimitti perunkirjoituksen ja huolehti omaisuuden siirtymisestä oikealle taholle hyvin edulliseen hintaan.

Edellä olevien skenaarioiden avulla on tarkoitus havainnollistaa, että vaikka testamentti tuntuu useasti perittävän itsensä kannalta merkityksettömältä, sillä saattaa olla suuria käytännön vaikutuksia tämän kuoleman jälkeen. Testamentti kannattaa laatia aina: silloinkin, kun omaisuuden halutaan menevän omille lapsille perimysjärjestyksen mukaisesti, voidaan testamentilla sulkea pois aviopuolison avio-oikeus omaisuuteen. Tällöin oman lapsen aviopuoliso ei voi vaatia osuutta lapsen perimästä omaisuudesta avioeron sattuessa. Myös silloin, kun omaisuus siirtyy lapsille laillisen perimysjärjestyksen mukaisesti, testamentilla on saavutettavissa merkittäviä etuja perintöverotuksen suhteen.

Erityisen tärkeää testamentin tekeminen on avopuolisoille ja lapsettomille aviopareille. Heillä perintö voi ilman testamenttia suuntautua perittävien kuoltua aivan muille tahoille kuin nämä olisivat eläessään tahtoneet.