Asianajotoimisto Hokkanen Huovinen & Rantanen Oy

View Original

Oikeudenkäynti rikosasioissa osa 2: Syyteharkinta ja käsittelyä edeltävät vaiheet käräjäoikeudessa

Jatkoa artikkelisarjalle, ks. edellinen osa tuolta jostain.

Kun syyttäjä saa poliisilta esitutkintapöytäkirjan, hän tutustuu siihen ja harkitsee, nostetaanko asiassa syytettä vai ei. Syyttäjä saattaa myös pyytää poliisia suorittamaan lisätutkintaa asiassa. Syyteharkinnan tarkoitus on ratkaista, onko asiassa syyttäjän näkemyksen mukaan todennäköisiä syitä epäillä jotakin henkilöä tietystä rikoksesta.

Mikäli vastaus on kielteinen tai mikäli syyttäjä päättää muusta syystä (esimerkiksi asian vähäisyyden ja osapuolten saavuttaman sovinnon perusteella) jättää syytteen nostamatta, tekee syyttäjä syyttämättäjättämispäätöksen ja asia jää siihen. Tässä tapauksessa asianomistajalla eli rikoksen uhrilla on mahdollisuus ryhtyä ajamaan syytettä itsenäisesti oikeudessa ns. asianomistajan syyteoikeuden nojalla. Se on kuitenkin varsin harvoin suositeltavaa, sillä silloin asianomistajalle syntyy kuluriski omien kulujensa ohella vastapuolen (rikoksesta epäillyn) mahdollisista oikeudenkäyntikuluista. Lisäksi syyttäjän päätökset jättää syyte nostamatta ovat useimmiten varsin perusteltuja ja asianomistajan syyteoikeudella ajaman jutun menestymismahdollisuudet heikot. Poikkeuksiakin tähän on, mutta viimeistään tässä vaiheessa asianomistajan on syytä konsultoida pätevää asianajajaa asian tiimoilta kalliiksi tulevien virheiden välttämiseksi. Sama koskee korvausten vaatimista oikeusteitse siinä tilanteessa, jossa syyttäjä ei ole nostanut asiassa syytettä.

Mikäli syyttäjä päättää nostaa syytteen, siirtyy asia käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Sekä asianomistajalle että rikoksesta epäillylle toimitetaan käräjäoikeuden toimesta haastehakemus. Haastehakemus on ehkäpä rikosprosessin tärkein asiakirja. Se pitää sisällään syytteenalaisen rikoksen teonkuvauksen, eli mitä syyttäjä katsoo rikoksesta epäillyn tehneen. Tuomioistuimet ovat sidottuja syyttäjän teonkuvaukseen, eikä ketään voida tuomita sellaisesta rikoksesta, josta hänelle ei ole vaadittu rangaistusta.

Käräjäoikeus tiedustelee yleensä asianomistajalta yksityisoikeudellisia vaatimuksia, jotka tulee toimittaa tiettyyn päivämäärään mennessä uhalla, että ne voidaan muuten jättää tutkimatta asian yhteydessä. Yksityisoikeudelliset vaatimukset tarkoittavat esimerkiksi pahoinpitelystä aiheutunutta kipua ja särkyä tai vaikkapa varastetun omaisuuden arvoa. Viimeistään tässä vaiheessa asianomistajan on syytä konsultoida asianajajaa. Mikäli asianomistajalla on oikeusturvavakuutus, käytetyn asianajajan kustannukset saadaan yleensä katettua vakuutuksesta tästä hetkestä eteenpäin. Esitutkintatoimia vakuutukset eivät yleensä korvaa. Luonnollisesti oikeudenkäyntikuluja voi ja kannattaakin vaatia myös syytetyltä, mutta mikäli hän on varaton, saattavat ne tosiasiassa jäädä itselle maksettavaksi. Mikäli asianomistajalla olisi tulojensa puolesta oikeus saada oikeusapua valtion varoista, myös sitä koskeva määräys saadaan yleensä tästä hetkestä eteenpäin.

Myös rikoksesta syytetyn on syytä kääntyä asianajajan puoleen viimeistään tässä vaiheessa prosessia. Mitä aiemmin on liikkeellä, sen parempi. Valitettavan usein tapahtuu sellaista, että rikoksesta epäilty ottaa asianajajaan yhteyttä vasta viikkoa ennen istuntoa tai jopa istuntoa edeltävänä päivänä, ja silloin tehokas avustaminen asiassa on pelkistä aikataulusyistäkin johtuen usein mahdotonta. Vakavammissa ja laajemmissa rikosasioissa tuomioistuin pyytää syytetyltä kirjallista vastausta. On tärkeää huomata, että kirjallisen vastauksen antaminen on syytetyn oikeus eikä velvollisuus, sellaista ei siis ikinä ole pakko antaa. Toisaalta taas vastauksen antaminen on rikosprosessin yksinkertaistamiseksi lähes poikkeuksetta paikallaan, jotta oikeudenkäynnissä tiedetään, mitkä asiat ovat riitaisia (eli epäselviä) ja mitkä eivät.

Kun käräjäoikeus on saanut asianomistajan toimittamat vaatimukset, ne toimitetaan tiedoksi rikoksesta syytetylle. Samassa yhteydessä käräjäoikeus useimmiten määrää istuntopäivän.

Sikäli kun syyttäjä on nimennyt asianomistajan henkilökohtaisesti kuultavaksi asiassa, hänen tulee osallistua istuntoon sakon uhalla. Jos asianomistaja ei saapuisi istuntoon, määrätään uhkasakko täytäntöönpantavaksi ja hänet voidaan määrätä noudettavaksi samaan tai myöhempään istuntoon. Sama koskee osapuolen nimeämää todistajaa. Mikäli sakon uhalla kutsuttu asianosainen jättää saapumatta riittävän moneen istuntoon, voidaan hänet määrätä ns. pystynoutoon, jolloin poliisi ottaa henkilön kiinni tavattaessa ja istuntoa joutuu odottamaan pahimmillaan usean päivän ajan putkassa. Tätä vaihtoehtoa en suosittele kokeilemaan.

Rikoksesta syytetty kutsutaan istuntoon joko sakon uhalla, jolloin myös hänen osaltaan pätee yllä sanottu, tai ratkaisun uhalla, jolloin asia voidaan käsitellä hänen poissaolostaan huolimatta. Käräjäoikeuden käytännöt sen suhteen, kumpaa uhkaa käytetään, ovat lievempien rikosten osalta varsin kirjavia. Asia kuitenkin ilmenee istuntokutsusta.

Rikosasian käsittelystä käräjäoikeudessa tarkemmin seuraavassa artikkelissa.

Tapio Hokkanen, asianajaja

tapio.hokkanen@lakihhr.fi 040 826 8326