Osakeyhtiön tilintarkastuksesta säädetään osakeyhtiölaissa ja tilintarkastuslaissa. Tilintarkastusta ei pidä sekoittaa osakeyhtiön erityiseen tarkastukseen. Osakeyhtiön erityistä tarkastusta ei pidä sekoittaa myöskään konkurssilain mukaiseen erityistarkastukseen, jossa velkojat päättävät konkurssiin menneen yhtiön tilien ja toiminnan erityistarkastuksesta, jos yhtiön kirjanpito tai muut seikat antavat siihen aihetta (konkurssilaki 9 luku 4 §). Toki tarkastuksen syyt ja tavoitteet saattavat molemmissa tilanteissa olla samankaltaiset.

Osakeyhtiön erityisestä tarkastuksesta säädetään osakeyhtiölain 7 luvun 7-10 §:ssä.

Yhtiön osakkeenomistaja voi hakea aluehallintovirastolta erityisen tarkastuksen toimittamista yhtiön hallintoon ja kirjanpitoon liittyen. Edellytyksenä kuitenkin on, että ehdotusta on käsitelty yhtiökokouksessa ja hakemuksen tekemistä on kannattanut vähintään yksi kymmenesosa kaikista osakkeista tai yksi kolmasosa kokouksessa edustetuista osakkeista.

Hakemus aluehallintovirastolle on tehtävä kuukauden kuluessa yhtiökokouksesta. Tämän jälkeen aluehallintovirasto kuulee yhtiön hallitusta tai tarkastuksen kohteena olevaa henkilöä. Aluehallintovirasto suostuu hakemukseen, jos tarkastuksen toimittamiseen on painavia syitä. Aluehallintovirasto määrää silloin yhden tai useamman erityisen tarkastajan suorittamaan tarkastuksen, jonka/joiden palkkiosta vastaa yhtiö. Tarkastuksesta annetaan lausunto yhtiökokoukselle.

Sääntelyn tarkoituksena on suojata vähemmistöosakkaita. Erityinen tarkastus on keino saada tietoa esimerkiksi siitä, että onko osakkeenomistajilla perusteita vaatia osakeyhtiölain 22 luvussa tarkoitettua vahingonkorvausta yhtiön johdolta tai tilintarkastajalta. Ilman erityistä tarkastusta vähemmistöosakkailla ei välttämättä ole käytössään kovin tehokkaita keinoja selvittää tarkemmin yhtiön hallintoa ja kirjanpitoa. Osakkeenomistajathan käyttävät päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Muutoin osakkeenomistajilla ei ole mitään yleistä oikeutta päästä käsiksi esimerkiksi yhtiön kirjanpitoaineistoon tai muuhun materiaaliin.

Erityisestä tarkastuksesta annettavasta lausunnosta ei ole säädetty kovinkaan tarkasti. Lähtökohta kuitenkin on, että se tulisi antaa kirjallisesti. Lausunnon tulisi sisältää tarkastajan käsitys siitä, että onko yhtiön toiminnassa tapahtunut väärinkäytöksiä, mutta tarkastajan tehtäviin ei varsinaisesti kuulu kannanotot siitä, että onko asiassa edellytyksiä vahingonkorvausvaatimuksille tai muille vaatimuksille. Toisin sanoen lausunnon tulisi antaa tarpeelliset tiedot sitä varten, että osakkeenomistajat voivat tehdä juridisen arvion siitä, että onko heillä edellytyksiä esittää vaatimuksia esimerkiksi yhtiön johtoa kohtaan.

Erityisen tarkastajan kirjallisen lausunnon käytännön merkitys myös oikeudenkäynnissä voi olla huomattava. Ehkäpä tässä artikkelissa ei lähdetä arvioimaan lausunnon prosessioikeudellista asemaa, mutta varsinaisesti kyse ei taida olla kirjallisesta todisteesta eikä myöskään asiantuntijalausunnosta. Lausunto on ennemminkin muuta oikeudenkäyntiaineistoa, jolla on selventävää merkitystä, riippuen tietty lausunnon sisällöstä. Toki lausunnossa voidaan viitata kirjallisiin todisteisiin tai se voi itsessään sisältää kirjallisia todisteita (esim. otteita kirjanpidosta), mutta muutoin lausunnolla ei liene kovin suurta merkitystä näytön arvioinnin osalta.