Rikosasiat

Rikoksesta epäilty tai syytetty

Rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.

Syyttömyysolettaman mukaan rikoksesta epäiltyä tai syytettyä on kohdeltava syyttömänä niin kauan kunnes hänet on tuomittu mahdollisesta rikoksesta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pidättämisen ja vangitsemisen edellytykset on näytettävä toteen ja sitä, ettei epäillyn yhteydenpitoa saa aiheettomasti rajoittaa. Vastaajalla ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta eikä hän ole velvollinen edesauttamaan oman syyllisyytensä selvittämistä. 

Esitutkinnassa henkilöä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä, kun on syytä epäillä henkilön syyllistyneen rikokseen. Rikoksesta epäillyllä on oikeus olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään. Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Kenenkään oikeuksiin ei esitutkinnassa saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä. Rikoksesta epäillyllä on oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle.

Rikoksesta epäillylle voidaan myöntää esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin puolustaja valtion varoista. Aina kun kyseessä on epäily törkeästä rikoksesta tai epäilty on vangittuna tai pidätettynä, määrätään hänelle pyynnöstä puolustaja hänen taloudellisesta asemastaan riippumatta. Mikäli rikoksesta langetetaan tuomio, on tuomitun kuitenkin korvattava valtiolle puolustajan palkkio, jollei oikeusavun edellytykset täyty. 

Asianomistaja eli uhri

Uhrilla on oikeus käyttää oikeudellista apua sekä tehdessään rikosilmoitusta poliisille että esitutkinnan aikana ja oikeudenkäynnissä. Tuloista riippuen uhrilla on mahdollisuus saada valtion oikeusapua. Tällöin oikeudellisen avustajan palkkio maksetaan joko osittain tai kokonaan valtion varoista. Selvitämme edellytyksesi saada oikeusapua puolestasi. 

Avustaja ja tukihenkilö määrätään tuomioistuimen toimesta rikoksen uhrin tuloista riippumatta ja heidän palkkiot ja kulut maksaa valtio. Asianomistajan avustajaksi määrätään asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Usein avustajaksi määrätään asianomistajan ehdottama henkilö. Mikäli oikeutta maksuttomaan avustajaan tai tukihenkilöön ei rikoksen laadusta ja tyypistä johtuen ole, voi rikoksen uhri saada oikeusapua tulojensa perusteella. 

Seksuaalirikoksen, väkivaltarikoksen tai perheväkivallan uhriksi joutunut voi saada esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten sekä oikeudenkäyntiavustajan että tukihenkilön. Tukihenkilön tehtävänä on toimia uhrin henkisenä tukena painostavassa ja traumaattisessa tilanteessa. Uhrille avustaja ja tukihenkilö määrätään tuloista riippumatta ja heidän palkkiot maksetaan valtion varoista.

Oikeusapu

Oikeusapua on mahdollista saada kaikenlaisissa oikeudellisissa asioissa, esimerkiksi rikoksesta epäillyn tai uhrin avustamisessa.

Mikäli sinulla on oikeusturvavakuutus, joka kattaa asian käsittelyn, oikeusapua ei myönnetä. Tällainen oikeusturvavakuutus saattaa sisältyä myös kotivakuutukseen tai ammattiliiton vakuutukseen. Näissäkin tapauksissa vakuutuksen omavastuuosuus voidaan korvata valtion varoista. Yhtiöille tai yhteisöille ei myönnetä oikeusapua. 

Pääsääntöisesti voit valita, haluatko oikeudenkäynnissä avustajaksi valtion oikeusaputoimistossa työskentelevän julkisen oikeusavustajan vai muun lakimiehen, jolla on lupa toimia oikeudenkäyntiavustajana. Jos oikeusapua myönntetään, valtio maksaa avustajan palkkion kokonaan tai osittain riippuen käyttövaroistasi. Avustajan toimenpiteet korvataan enintään 80 tunnilta, mikäli tuomioistuin ei erityistilanteissa anna lupaa ylittää rajaa. Oikeusavun saaja vapautuu myös asiakirjamaksuista sekä mahdollista tulkkaus- ja käännöskuluista. 

Tulot, omaisuus, menot ja elatusvelvollisuus vaikuttavat siihen myönnetäänkö oikeusapua. Tuloina otetaan huomioon palkka- ja eläketulojen lisäksi muun muassa elatusapu, lapsilisä, etuudet ja pääomatulot. Myös avio- tai avopuolison tulot huomioidaan, ellei puoliso ole riidan toinen osapuoli. Tuloista huomioidaan nettotulot eli verojen jälkeen jäävä osuus ja tästä määrästä vähennetään asumismenot, päivähoitomaksut, elatusapumaksut sekä ulosotto- ja velkajärjestelymenot sekä lapsivähennys 300 euroa per alaikäinen lapsi. 

Oikeusavun saajalta peritään kuluja seuraavan omavastuutaulukon perusteella, kun hakija on yksin elävä henkilö. 

Käyttövara <    Perusomavastuu   Esim. laskutus    Esim. omavastuu

600 €              0 %                        2500 €              0 €

800 €              20 %                      2500 €              500 €

900 €              30 %                      2500 €              750 €

1050 €             40 %                      2500 €             1000 €

Mikäli oikeusavun hakijalla on muuta omaisuutta kuin vakituinen asunto, tavanomainen vapaa-ajan asunto tai auto, huomioidaan myös nämä hänen kuluvastuutaan laskettaessa. Oikeusapumaksua ei peritä niiltä, jotka saavat oikeusapua ilman omavastuuta. 

Pakkokeinot

Rikosprosessin kulun turvaamiseksi viranomaiset voivat puuttua rikoksesta epäillyn perusoikeuksiin niin kutsutuilla pakkokeinoilla ja turvaamistoimenpiteillä.

Poliisi voi ottaa kiinni rikoksesta epäillyn, joka on määrätty pidätettäväksi tai vangittavaksi. Poliisi voi kuitenkin ottaa epäillyn kiinni ilman pidätysmääräystäkin, jos pidättämisen toimeenpano voi muutoin vaarantua. Kiinniotettu on 24 tunnin kuluessa kiinniottamisesta laskettava vapaaksi, ellei häntä pidätetä. Lisäksi kiinnioton jatkuminen yli 12 tuntia edellyttää sitä, että pidättämisen edellytykset ovat käsillä. Epäillyn pidättämisen edellytyksenä on pääsääntöisesti todennäköinen rikosepäily. Ketään ei kuitenkaan saa pidättää, jos pidättäminen olisi kohtuutonta asian laadun tai rikoksesta epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi.

Pidättämisen jälkeen epäiltyä voidaan hakea vangittavaksi. Hakemus pidätetyn vangitsemiseksi on kuitenkin tehtävä tuomioistuimelle viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ja ennen kello kahtatoista päivällä. Vangitseminenkaan ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Tällöin arvioinnissa otetaan erityisesti huomioon rikoksen vakavuus ja esimerkiksi epäillyn työ- tai opiskelupaikan menetys. Vangitsemisasia on käsiteltävä tuomioistuimessa viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta. Vangitulla on on oikeus vaatia uutta vangitsemiskäsittelyä käytännössä kahden viikon välein.

Oikeudenkäynnin jälkeen rikoksesta tuomittu voidaan vangita ja määrätä heti toimitettavaksi vankilaan, jos seuraamuksena on ehdotonta vankeutta vähintään kaksi vuotta. Tuomittu voidaan tietyssä muissakin tapauksissa vangita heti käsittelyn päätyttyä. Vangitsemispäätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, mutta päätöksestä voidaan kuitenkin kannella hovioikeuteen.

Matkustuskielto voidaan määrätä pidättämisen tai vangitsemisen sijasta, jos sitä voidaan pitää riittävänä keinona esitutkinnan ja oikeudenkäynnin turvaamiseksi. Matkustuskieltoon määrätty henkilö voi saattaa matkustuskiellon tuomioistuimen tutkittavaksi. Myös ehdottomaan vankeuteen tuomittu voidaan määrätä matkustuskieltoon.

Omaisuutta voidaan rikosasiassa määrätä pantavaksi vakuustakavarikkoon, jos on olemassa vaara, että rikoksesta epäilty pyrkii välttämään sakon, rahamääräisen menettämisseuraamuksen tai korvauksen maksamisen hukkaamalla tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla. Rikoksesta epäilty voi kuitenkin välttää vakuustakavarikon asettamalla ulosottomiehelle riittävän vakuuden. Myös esine voidaan takavarikoida rikosasiassa. Edellytyksenä tällöin on, että on syytä olettaa, että esine voi olla todisteena rikosasiassa, se on rikoksella joltakulta viety tai se tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Kotietsintä voidaan suorittaa esineen löytämiseksi muun muassa rikoksesta epäillyn luona rakennuksessa, huoneessa tai suljetussa säilytyspaikassa. Muun kuin epäillyn luona suoritettavan kotietsinnän on täytettävä laissa säädetyt kriteerit. Kotietsintä on mahdollista suorittaa myös kiinni otettavan, pidätettävän, vangittavan, tuomioistuimeen haastettavan tai tuotavan taikka henkilönkatsastukseen tavoitettavan henkilön löytämiseksi. Henkilö, jonka luona kotietsintä on suoritettu, voi saattaa kotietsinnän laillisuuden tuomioistuimen tutkittavaksi.

Telekuuntelu on mahdollista tietyissä laissa määrätyissä törkeissä rikoksissa. Tällöin voidaan kuunnella salaa rikoksesta epäillyn puheluita tai tallentaa tekstiviestejä taikka sähköpostiviestejä. Televalvonta puolestaan on sallittua törkeissä rikoksissa. Sillä tarkoitetaan epäillyn käytössä olleen teleliittymän tai laitteen tunnistetiedon taikka matkaviestimen sijaintitiedon hankkimista. Samoin tekninen kuuntelu on luvallista törkeiden rikosten tutkinnassa. Tekninen kuuntelu tarkoittaa sitä, että poliisi salaa kuuntelee tai tallentaa teknisen laitteen avulla, mitä tietyssä paikassa olevat henkilöt puhuvat keskenään. Teknistä katselua ei saa lähtökohtaisesti suorittaa kotirauhan piirissä. Tekninen katselu on kuvaamista tai tarkkailemista kiikareilla, kameralla tai muulla laitteella.

Vahingonkorvaus rikosasian yhteydessä

Rikoksentekijä on velvollinen korvaamaan vahingot, jotka rikos on aiheuttanut. Poliisi tiedustelee jo rikosilmoituksen tekovaiheessa asianomistajalta tämän korvausvaatimuksia. Vaatimusta voidaan täsmentää myöhemmin, sillä kaikki kulut, kuten lääke- ja lääkärikulut eivät tässä vaiheessa vielä ole selvillä. Korvausta voidaan vaatia esimerkiksi rikkoutuneista tai kadonneista esineistä, hoitokuluista, henkisestä ja fyysisestä kärsimyksestä, sekä pysyvästä haitasta, kuten arvesta tai vammasta. 

Rikoksen uhrille voidaan maksaa korvausta valtion varoista. Tällöin korvausta maksetaan ensisijassa henkilövahingoista ja kärsimyksestä. Tietyissa tapauksissa korvausta voidaan maksaa myös esinevahingoista ja taloudellisista vahingoista. 

    Esitutkinta

    Rikoksen esitutkinta alkaa siitä, kun rikos tulee poliisin tietoon. Esitutkinnan aloittamisen kynnys on matala, sillä poliisin on aloitettava esitutkinta, jos on syytä epäillä rikosta. Esitutkinnan yhtenä tavoitteena on rikosvastuun toteuttaminen siten, että asianosaisten perusoikeudet toteutuvat mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä, tutkinnassa tulee ottaa huomioon sekä syyllisyyttä tukeva että sitä vastaan puhuva todistusaineisto ja että asianosaisia on kohdeltava tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

    Esitutkinnan aikana saavutettu sovinto asianosaisten välillä saattaa johtaa esitutkinnan lopettamiseen, syyttämättä jättämiseen tai rangaistuksen lieventämiseen. Erityisesti rikoksesta epäillyn avustajan osallistuminen esitutkintaan ehkäisee sitä, että vain epäiltyä vastaan puhuva todistusaineisto päätyy esitutkintapöytäkirjaan. Asianosaisilla onkin oikeus käyttää esitutkinnassa avustajaa. Asianosainen voi lisäksi esitutkinnassakin saada oikeusapua eli avustajan, jonka palkkio maksetaan valtion varoista.

    Syyteharkinta

    Syyttäjä suorittaa syyteharkinnan poliisin laatiman esitutkintapöytäkirjan perusteella. Jos näyttö rikoksesta on syyttäjän käsityksen mukaan riittävä syytteen nostamiseen, syyttäjä saattaa asian vireille toimittamalla käräjäoikeudelle haastehakemuksen. Syyttäjän on nostettava syyte, jos syytteen tueksi on todennäköisiä syitä.

    Syyttäjä voi kuitenkin jättää syytteen nostamatta, jos laissa säädetyt kriteerit täyttyvät. Tämä on mahdollista ensinnäkin silloin, kun rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja rikosta on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta myös, jos kyse on rikoksesta, jonka joku on tehnyt alle 18-vuotiaana eikä rikoksesta ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta ja rikoksen katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan.

    Jollei yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista, syyttäjä voi jättää epäillyn syyttämättä myös, jos oikeudenkäyntiä tai rangaistusta on pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina, kun otetaan huomioon asianosaisten välillä saavutettu sovinto tai muu tekijän toiminta rikoksen vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, rikoksesta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat. Syytettä ei tarvitse nostaa myöskään, jos rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. 

    Tietyissä tapauksissa asianomistajalla eli uhrilla on oikeus panna rikossyyte vireille oma-aloitteisesti siitä huolimatta, mitä poliisi tai syyttäjä on asiassa päättänyt.

    Oikeudenkäynti

    Syyttäjä ajaa syytettä käräjäoikeudessa, mutta myös asianomistajalla eli uhrilla on oikeus vaatia rangaistusta tai vahingonkorvausta. Käräjäoikeudet käsittelevät ensimmäisenä oikeusasteena lähes kaikki rikokset. Joidenkin virkamiesten virkarikokset käsitellään kuitenkin suoraan hovioikeudessa. Myös valtio- ja maanpetosasioissa hovioikeus on ensimmäinen oikeusaste. Ministerien ja eräiden korkeiden virkamiesten virkasyyteasiat käsitellään puolestaan valtakunnanoikeudessa.

    Muutoksenhaku

    Käräjäoikeuden ratkaisuun tyytymätön asianosainen voi hakea muutosta hovioikeudelta. Nykyään merkittävä osa rikosasioista vaatii kuitenkin hovioikeuden jatkokäsittelyluvan. Muutoksenhaku hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen on mahdollista vain, jos korkein oikeus myöntää asiassa valitusluvan.

    Lähestysmiskieltoasiat

    Lähestymiskieltoasiassa hakija vaatii toisen henkilön määräämistä lähestymiskieltoon. Lähestymiskieltoon voidaan määrätä henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi. Myös silloin, kun itsensä uhatuksi tunteva henkilö ja henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, asuvat vakituisesti samassa asunnossa, lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan torjumiseksi. Kyse on siis perheen sisäisestä lähestymiskiellosta.

    Lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan määrätä, jos henkilön, jota vastaan kieltoa pyydetään, uhkauksista, aiemmista rikoksista tai muusta käyttäytymisestä voidaan päätellä, että hän todennäköisesti tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen, eikä kiellon määrääminen ole kohtuutonta ottaen huomioon uhkaavan rikoksen vakavuus, samassa asunnossa asuvien henkilöiden olosuhteet ja muut asiassa ilmenneet seikat.

    Lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muuten ottaa häneen yhteyttä. Kiellettyä on myös suojattavan henkilön seuraaminen ja tarkkaileminen. Perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyn henkilön on poistuttava asunnosta, jossa hän ja suojattava henkilö asuvat vakituisesti, eikä hän saa palata asuntoon.

    Jos on syytä olettaa, ettei lähestymiskielto ole riittävä keino rikoksen uhan torjumiseksi tai muun häirinnän torjumiseksi, lähestymiskielto voidaan määrätä laajennettuna koskemaan myös oleskelua suojattavan henkilön vakituisen asunnon tai loma-asunnon, työpaikan tai erikseen määritellyn muun oleskelupaikan läheisyydessä. Lähestymiskielto ei kuitenkaan koske yhteydenottoja, joihin on asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia.

    Lähestymiskielto voidaan määrätä enintään yhdeksi vuodeksi. Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan kuitenkin määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kielto voidaan uudistaa. Tällöin lähestymiskielto voidaan määrätä enintään kahdeksi vuodeksi. Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan kuitenkin uudistettaessa määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi.

    Asiaan osalliset vastaavat lähtökohtaisesti itse lähestymiskieltoasian käsittelystä johtuvista kustannuksista. Kuitenkin, jos siihen on painavia syitä, voidaan asiaan osallinen kuitenkin tuomioistuimessa velvoittaa suorittamaan vastapuolen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut osaksi tai kokonaan.

    Lähestymiskieltoasiassa voidaan ennen pääkäsittelyä toimittaa tuomioistuimen tai muun asiaa käsittelevän viranomaisen määräämä poliisitutkinta. Lähestysmiskieltoasiat käsitellään monesti rikosasioiden yhteydessä. Ratkaistessaan rikosasian tuomioistuin päättää tällöin samalla, onko tuomittu määrättävä myös lähestymiskieltoon.