Alkoholin tarjoaminen alaikäiselle

Alkoholilain mukaan alkoholirikkomukseen syyllistyy henkilö, joka tarjoaa alle 18-vuotiaalle alkoholijuomaa siten, että alaikäinen juopuu. Tarjoamista on kuitenkin pidettävä myös kokonaisuudessaan moitittavana ottaen huomioon alaikäisen ikä, kypsyysaste ja muut olosuhteet. Alaikäisen ikä ja kypsyysaste ovatkin arvioinnissa olennaisia: alkoholijuoman tarjoaminen 16-17 -vuotiaalle ei ole yhtä moitittavaa kuin alkoholijuoman tarjoaminen esimerkiksi 10-12 -vuotiaalle. Kuitenkaan esimerkiksi vähäisen alkoholimäärän tarjoaminen nuorelle perhepiirissä aterian yhteydessä ei ole rangaistavaa.

Mitä sitten tarkoitetaan tarjoamisella? Termillä tarkoitetaan sekä alkoholijuoman tarjoamista toiselle esimerkiksi tarjoajan hallussa olevasta pullosta että alkoholiannoksen ostamista toiselle alkoholijuoman anniskelupaikassa kuten pubissa tai baarissa.

Muut olosuhteet voivat liittyä esimerkiksi tarjoajan asemaan tai ikään. Moitittavuutta lisää varsinkin se, että alkoholijuomaa tarjoava on alaikäiseen nähden erityisessä vastuuasemassa. Kotitilaisuuksissa tarjoaminen saattaa sen sijaan olla vähemmän moitittavampaa kuin esimerkiksi alkoholin tarjoaminen puistossa talvisaikaan. Muiden olosuhteiden arviointiin vaikuttaa myös tarjotun juoman laatu, jolloin moitittavampaa on tietty tarjota väkiviinaa kuin esimerkiksi siideriä tai olutta. Toisaalta rangaistavasta alkoholijuoman tarjoamisesta ei ole kyse silloin, kun esimerkiksi 15-17 -vuotiaat alaikäiset tarjoavat toisilleen alkoholia. Tällön alkoholia toiselle tarjoava nuori tosin syyllistyy alkoholirikkomukseen jo sillä perusteella, että alle 18-vuotias ei saa pitää hallussaan alkoholijuomaa

Alkoholin ostaminen alaikäiselle

Alkoholijuoman ostaminen alkoholin myyntipisteestä ja sen luovuttaminen alaikäiselle on sen sijaan rangaistavaa alkoholirikoksena. Tällainen alkoholijuoman välittäminen tai luovuttaminen ilman palkkiotakin on rangaistavaa siitä huolimatta, juopuuko nuori vai ei. Alkoholin ostaminen ja luovuttaminen alaikäiselle on lisäksi rangaistavaa, vaikka alaikäinen itse pyytäisi alkoholia. Alaikäisen suostumus tai pyyntö voidaan kuitenkin ottaa huomioon, kun arvioidaan teon moitittavuutta.

Alkoholilain mukaan vähittäismyyjä ei saa myydä alle 18-vuotiaalle alkoholijuomaa eikä alle 20-vuotiaalle väkevää alkoholijuomaa. Alkoholia ei myöskään saa myydä selvästi päihtyneelle, häiritsevästi käyttäytyvälle taikka kenellekään, jos on aihetta olettaa, että henkilö välittää alkoholia alkoholilain vastaisesti esimerkiksi alaikäiselle. Mainittujen vähittäismyyntikieltojen valvomisesta vastaa myyntitilanteessa kukin myyjä itsenäisesti, mistä syystä yksittäinen myyjäkin voi syyllistyä alkoholilain vastaiseen myyntiin.

Mainittakoon vielä, että alkoholilaissa kielletään alkoholijuoman välittäminen palkkiota vastaan täysi-ikäisellekin henkilölle. Olennaista on siis, että välittämisestä maksetaan kulujen lisäksi myös varsinainen palkkio. Palkkio maksetaan yleensä rahana, mutta myös esineen antaminen, palvelus tai mikä tahansa muu suoritus voidaan katsoa palkkioksi. Palkkiolla ei välttämättä tarvitse olla taloudellista arvoa. Toiselle henkilölle tämän pyynnöstä laillista alkoholijuomaa tuovan ei katsota ottavan välittämisestä palkkiota, jos hänen saamansa vastike on täysin samansuuruinen kuin hänen itse suorittamansa vastike kaupassa. Selvää on, että vähittäismyyjän on vaikeampi valvoa tällaista menettelyä.

Kauppiaan vastuu ja oikeus valita asiakkaansa

Valvira (sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) valvoo alkoholilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista. Valviran ohjeistuksen mukaan vastuu alkoholijuomien myynnin valvonnasta on vähittäismyyjällä, jolloin myyjän on huolehdittava siitä, että myyntihenkilökunta tuntee alkoholijuomien myyntiä koskevat säädökset ja myös nuodattaa niitä. Valviran suosittelemassa omavalvontasuunnitelmassa vähittäismyyjän onkin huomioitava muun muassa se, miten estetään alkoholin myynti alaikäiselle, selvästi päihtyneelle tai alkoholin välittäjälle.

Vastuu on siis vähittäismyyjällä, mutta samalla keinot ovat pitkälti myyjän määriteltävissä. Joka tapauksessa asiakkaan ikä on aina tarkistettava ennen myyntiä, jos myyjä on epävarma ikärajan täyttymisestä. Lisäksi myynti on kielletty, mikäli on aihetta olettaa luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Yleisesti ottaen luvatonta välittämistä on aihetta olettaa ainakin, jos myyjä esimerkiksi näkee myymälän edessä nuorten tai selvästi päihtyneiden antavan rahaa alkoholijuoman ostajalle. Ääriesimerkkejä lukuun ottamatta aihetta olettaa -käsitettä on hankala määritellä. Tästä syystä onkin ymmärrettävää, että vähittäismyyjä sekä myyntityöntekijät ottavat ajoittain tiukan kannan säännösten noudattamisessa. Ylilyöntejä tullaan näkemään myös tulevaisuudessa. Kuten mainittua, pahimmassa tapauksessa yksittäinen myyjäkin saattaa syyllistyä alkoholilainsäädännön rikkomiseen.

Oman erityispiirteensä aiheeseen antaa kauppiaan oikeus valita asiakkaansa. Perustuslakivaliokunta on linjannut, tosin majoitus- ja ravitsemisliikkeitä koskevan lakiehdotuksen yhteydessä, että asiakasvalintaoikeudella tarkoitetaan liikkeenharjoittajan oikeutta valita asiakkaansa, kunhan kyse ei ole kielletystä syrjinnästä. Liikkeenharjoittajan oikeus valita asiakkaansa onkin perustuslaissa turvatun elinkeinonvapauden ja omaisuudensuojan näkökulmasta perusteltua. Kielletystä syrjinnästä ei kuitenkaan voine olla kyse, mikäli myyjä arvioi alkoholilainsäädännössä määriteltyjä tilanteita virheellisesti.